Avainsana: Palveleminen

Posted on

Hyötyliikuntaa

retkellaPalvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. 1.Piet.4:10.

Tässä Jumalan luomassa maailmassa näkyvät asiat heijastavat näkymättömän todellisuuden luonnetta. Luonnollinen syntymä on kuva uudestisyntymisestä, luonnollinen kasvu on kuva hengellisestä kasvusta, hedelmiä tuottava puu on kuva hengellisen hedelmän kantamisesta, syöminen ja juominen antaa meille kuvan hengellisen ruoan ja juoman tarpeellisuudesta.

Ihminen ei voi myöskään olla terve ilman riittävää liikuntaa. Sohvaperunat sairastuvat. Niinpä meidän uskossa olevien on saatava ”hengellistä liikuntaa”. Mitä se on? Onko meidän sittenkin elettävä suorituskeskeistä elämää? Elämmekö lain alla, jossa on ”ihan pakko”?

Luonnollinen liikunta huolehtii siitä, että meidän sydämemme ja keuhkomme toimivat hyvin. Niitä pitää rasittaa sopivasti, että ne pysyvät kunnossa. Meidän tulee siis rukoilla (hengittää) oman hengellisen hyvinvointimme takia ja meidän tulee syödä terveellisesti (Jumalan sanaa). Meidän tulee ”käydä punttisalilla”… Raamattu kehottaa siihen näin: Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Gal.6:2.

Kaikenlainen toisten palveleminen on hengellistä hyötyliikuntaa. Kun palvelen toisia, pysyn itsekin vetreänä ja terveenä. Niinpä haluan rohkaista ja kannustaa sinua palvelemaan muita. Jos et vielä oikein tiedä, mikä on sinun kutsumuksesi, mikä on sinun henkilökohtainen armoituksesi, mikä palvelemisen muoto on sinua varten, sinun on aika etsiä se ja ottaa selvää Jumalan tahdosta kohdallasi. Raamattu sanoo, että etsivä löytää. Jumala on kaikille antanut lahjoja, joilla voimme palvella toinen toisiamme.

Lähde siis liikkeelle. Laita sydämesi töihin. Anna keuhkoillesi uutta happea. Liiku, niin pysyt vetreänä. Harrasta hengellistä kuntoilua, ei suorittamisen pakosta ja näyttämisen halusta, vaan rakkaudesta Herraan.

Tehkää työnne auliisti, niin kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä. Muistakaa, että jokainen, joka tekee hyvää, saa siitä palkan Herralta, olipa hän orja tai vapaa. Ef.6:7-8.

Posted on

Oletko vahva uskossa?

vahvaMeidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Room.15:1.

Kristuksen opetuslapsina meidät on kutsuttu palvelemaan. Palveleminen voidaan ymmärtää monella tapaa väärin, sillä sana liitetään yleensä työntekoon. On olemassa palvelemista, joka ei suoranaisesti tarkoita vaivannäköä toisten puolesta. Esimerkiksi, jos joku palvelee varoillaan Jumalan valtakunnan työtä, hän palvelee antamalla. Oletko koskaan tarjoutunut maksamaan lähimmäisesi velkoja? On helppo kulkea puutteessa olevan ohi. Olen tehnyt sitä itsekin monituisia kertoja – joskus syystä, kun ei ole ollut varoja auttaa, mutta joskus vastuuni väistäen.

Entä kunnioituksen antaminen? Sekin voi olla palvelemista, sillä kohtaamme päivittäin ihmisiä, jotka eivät paljon odota – he odottavat vain, että heitä kohdellaan ihmisinä. Joskus voimme osoittautua kristityiksi vain antamalla lähimmäisellemme ihmisarvon.

Onko meillä Kristuksen mieli, kun kohtaamme syntisiä? Olemmeko muka niin kovin hyvin selvillä toisten moraalista ja maailmallisista elämäntavoista, että emme kohtele heitä kunnioittaen? Toisten palvelemista on sekin, että tiedostaessaan oman vahvuutensa, käyttää sen vahvuuden toisten vajavuuksien kestämiseen ja osoittaa hyväksyntää ihmiselle, joka on epätäydellinen – jättämällä vaikkapa hänen rikkomuksensa suurentelematta. Jos kerran olemme vahvoja, voimme kai pitää omana tietonamme lähimmäisemme heikkoudet? Voimme osoittaa palvelijan mielenlaatua puhumalla asioista Jumalalle rukouksessa eikä juoruamalla takanapäin.

Muistutan siis itseäni näissä asioissa, että voisin osoittaa palvelijan mielenlaatua ja rakastaa lähimmäistä niin kuin itseäni. Vaikeatahan se välillä on, mutta en vaadi itseltäni täydellisyyttä. Rohkaisen siis sinuakin olemaan ”vahva, joka kantaa heikkojen vajavuuksia”, sillä eihän sinultakaan täydellisyyttä vaadita. Joskus ei tarvita muuta kuin tämän yksinkertaisen kehotuksen noudattamista:

Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi. Room.15:7.