Avainsana: Palveleminen

Posted on

Olisiko sinullakin kutsu palvella?

kristus”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni. ”Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?” Matt.21:28-31.

Eräs pastori ripitti minua aikoinaan mennen tullen, kun minä en ollut hänen mielestään kunnollinen uskovainen. Vuosien päästä kuulin, että hän oli eronnut paitsi vaimostaan, myös pastorin toimestaan. Eräs toinen veli lähti lähetystyöhön kauas maan ääriin, mutta palasi vuosia myöhemmin kotimaahan. Hän myös ripitti minua, kun en ollut jäsen juuri siinä seurakunnassa, missä minun hänen mielestään olisi pitänyt olla. Hänkin oli eronnut vaimostaan eikä hänen lähetysnäystään ollut paljon jäljellä – usko oli suorastaan kärsinyt haaksirikon.

Ei kannattaisi niin paljon uhota omasta uskostaan ja tuomita toisia. Kaikkihan olemme armosta pelastuneita. Ylläoleva Jeesuksen opetus on hyvin varteenotettava. Sanat eivät ratkaise, vaan teot. Ja mieli voi muuttua, joskus huonompaan, joskus parempaan. Tekojen valossa vaelluksemme lopulta punnitaan.

Ehkä sinäkin hoet usein ”ei minusta ole” tai ”en pysty”. Ehkä ajattelet ”tehkööt pastorit hengellisen työn, minä en ole pappi”. Mutta haluan rohkaista sinua tänään: sinä voit tehdä Jumalan tahtoa maallikkonakin, sinä voit muuttaa mielesi ja kääntyä pois maallisista hengellisiin, sinä voit saada uutta itseluottamusta uskon ihmisenä, sinä voit huomata eräänä kauniina päivänä ”minä pystyn kyllä”. Sitten sinä lähdet työhön ja onnistut hyvin. Jumalan henki tulkoon sinun päällesi ja antakoon näkyä ja intoa Jumalan valtakunnan työstä, toisten palvelemisesta. Pyhä Henki antakoon sinulle kuuliaisuutta ja alttiutta tehdä, mitä pitää tehdä. Sinä saat huomata, että sinullakin on aito kutsu palvella.

Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Ef.4:11-12.

Posted on

Asettukaa vähäosaisten rinnalle

polullaAntakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. Kol.3:16.

Kannattaa opetella elämään Jumalan sanan mukaan, vasta sitten voimme ”opettaa ja neuvoa toisia”. Nämä kaksi samaan suuntaista päätöstä ovat vaikeita haasteita. Jos mietin vaikkapa kymmentä käskyä, voin kysyä itseltäni, olenko noudattanut niitä kaikkia. Vaikka emme elä lain alla, olemme kuitenkin kutsutut elämään Jumalan tahdon mukaan. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina. Room.7:6. Niin, olenko elänyt hengen mukaan ja noudattanut Jumalan käskyjä, seurannut Herraa ja elänyt Kristuksen lain mukaan?

Tällaisia kysymyksiä kannattaa kysyä ja opetella nöyryyttä, opetella näkemään itsensä oikeassa valossa. On terveellistä nähdä omat puutteensa, se antaa tilaa muutokselle. Jos määrätietoisesti opettelemme tuntemaan Jumalan sanaa ja ymmärtämään, mikä on hänen tahtonsa, emme niin herkästi eksy emmekä paadu tekemään syntiä. Mutta vaikka oppisimmekin elämään hurskaasti ja pääsemme jopa toiseen vaiheeseen – muiden neuvomiseen ja opettamiseen – saatamme yhä olla kaukana ”Kristuksen tuntemisen täyden iän määrästä” (Ef.4:13 KR38). Niin helposti katsomme muita alaspäin. Luulemme, että meidän edistymisemme uskossa on tarkoitettu muiden lyttäämiseksi. Pastorien perusvirhe on ”haukkua joka sunnuntai niitä, jotka elättävät heitä”.

Muistutan siis itseäni ja mahdollisesti sinuakin ylpeyden vaaroista. Kun pääsemme uskossa eteenpäin ja voimme olla avuksi muille, jotka tarvitsevat meitä – meidän vahvaa uskoamme, meidän rukoustukeamme, meidän neuvojamme, meidän sanan tuntemustamme – niin eikö vain meille tulekin kiusaus olla olevinamme jotakin, olla vähän parempia, asettaa itsemme muiden yläpuolelle? Unohdamme, että jokainen palvelutehtävän saanut on asetettu toisten alapuolelle – palvelemaan, ei johtamaan. Unohdamme, että meidän tehtävämme on rohkaista ja tukea, auttaa heikkoja, ruokkia lampaita ja koota niitä yhteen.

Mutta jos palvelija on kelvoton, hän ajattelee: ’Herrani ei tule vielä pitkään aikaan’, ja hän alkaa lyödä tovereitaan ja syö ja juo juoppojen seurassa. Matt.24:48-49.

Niinpä meidän on hyvä pitää mielessä, että emme tavoittele ihmiskunniaa, emme etsi korkeaa asemaa, emme mitään sellaista, johon lihallinen mielemme pyrkii. Me etsimme Hengen tietä ja Jeesuksen seuraamisen tietä. Tällä tiellä on oltava valmis luopumaan omista tavoitteista, omasta kunniasta ja maineesta, ja tyydyttävä siihen osaan, jonka Jumala antaa. Tyytyköön opetuslapsi samaan kuin opettaja ja palvelija samaan kuin isäntä. Matt.10:25. Niinpä päivän rohkaisukin on sen mukainen:

Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Room.12:16.