Avainsana: Pelastus

Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni. Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle. Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi. Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan. Ps.40:2-4.

Siinäpä naseva kuvaus uskoontulosta. Siinä on kaikki aidon uskon tunnusmerkit: harras rukous synnintunnon ja sisäisen ahdingon tähden, Jumalan ilmestyminen ja kohtaaminen, jonka seurauksena on pääsy Kristus-kalliolle. Sitten alkavat kiitoslaulut soida.

Valitettavasti nykyään on muotia tulla uskoon eri tavalla: aletaan käydä kirkkokonserteissa, joulukirkossa ja kirkkokahveilla, ja sitten tämän kirkollisen harrastuksen pohjalta luullaan, että ollaan kristittyjä. Lauletaan hartaita virsiä pyhien kuvien alla (joita vieläpä kanniskellaan ympäriinsä jonkin uskonnollisen alkuvoiman innoittamina) ja tehdään uskonnosta sosiaalinen harrastuspiiri, jossa kaikki on ahdettu (tai mitä pikimmin ahdetaan) samaan muottiin – siihen yhteen ja ainoaan yleisesti hyväksyttyyn uskomisen tapaan.

Sinulle, joka etsit Jumalaa ja hänen pelastavaa armoaan, haluan sanoa tänään: on aivan liian monia keskosena syntyneitä. Heidän parannuksensa on jäänyt joko kesken tai kokonaan väliin ja syntinen elämä on lakaistu maton alle, pois näkyvistä. Kirkon ja seurakunnan tarkoitus on luoda mahdollisuus kohdata Jeesusta, mutta kirkoista on tehty liikaa itsetarkoitus ja ihmiset eivät valitettavasti kohtaa niissä useinkaan Jeesusta – vain kirkon (kyseisen kirkkokunnan viranhaltijat ja toimitukset ja sisäiset säännöt). Älä sinä tyydy uskonnollisuuteen, vaan tee sillä tavalla uskostasi totta, että käännyt pois synnistä ja maailmasta ja tulet Jeesuksen tykö. Hän ottaa sinut vastaan ja antaa uuden elämän. Et tarvitse siihen välttämättä mitään kirkkoa, et pappeja, et hartaita säveliä, et mitään herätyskokouksia, joissa sinut syyllistetään ja nujerretaan ja lyödään maahan. Älä anna kenenkään manipuloida itseäsi. Tarvitset vain lujan päätöksen lähteä seuraamaan Herraa ja lujan päätöksen rakentaa tästä lähin elämääsi Kristus-kalliolle. Tarvitset lujan päätöksen rukoilla ja lukea Raamattua joka päivä. Tarvitset lujan päätöksen seurata Raamatun ohjeita, vaikka pitäisi mennä julkisesti uskovien kasteelle…

Luovuta elämäsi Herran Jeesuksen käsiin ja hän näyttää sinulle tietä. Hän kantaa sinua vaikeuksien yli, myös niiden vaikeuksien yli, joita toiset uskovat kasaavat tiellesi (varaudu siihen). Herra Jeesus on uskollinen ja hän antaa sinulle enemmän kuin maailma, enemmän kuin mikään ihmistekoinen seurakunta, enemmän kuin mikään kirkkokunta loistokkaine temppeleineen. Hän antaa sinulle elämän ja kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen kuuluu.

Minä olen köyhä ja avuton, mutta sinä, Herra, pidät minusta huolen. Sinä olet apuni ja pelastajani. Jumalani, älä viivy! Ps.40:18.

Jeesus vastasi: ”Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.” Joh.6:29.

Oletko koskaan törmännyt tähän iskulauseeseen: ”Jeesus tulee, oletko valmis?” Tai onko sinua vastaan tullut kysymys: ”Missä vietät iäisyytesi?” Tai oletko kuullut kenenkään saarnamiehen vetoavan kuulijoihin tähän tapaan: ”Tänään sinulla on viimeinen tilaisuus antaa elämäsi Jeesukselle. Jos et tänään ota vastaan hänen kutsuaan, olet vaarassa joutua helvettiin!” – On kaikenlaisia tapoja, joilla ihmisiä säikytellään uskoon. Niilo Yli-Vainiokin kertoi tehneensä sitä, mutta katui sellaista myöhemmin. No, vaimonikin todisti eräissä hautajaisissa kauan sitten ja vetosi ihmisiin, että he antaisivat elämänsä Jeesukselle. Se herätti saattoväen keskellä hiljaista paheksuntaa. Mutta eräs hautajaisvieras joutui kotimatkallaan liikenneonnettomuuteen ja kuoli…

On tietty yhdentekevää, kuinka ihminen tulee uskoon, jos se tapahtuu aidosti. Mutta harvoin kukaan uskoon säikytelty pysyy uskon tiellä. On parempi, jos rakkaus saa toimia ja Jumalan hyvyys vetää ihmisiä puoleensa. Koetuksen päivänä rakkauden siteet kestävät, mutta pelon siteet eivät. Henkilökohtainen evankelioiminen vaatii siis viisautta. Pitää osata puhua maltilla ja kohdata henkilöitä ihmisinä. Ennakkoasenne, jonka perusteella syytetään ja syyllistetään ihmisiä, ei ole varmaankaan kovin hyödyllinen.

Itse en ole lainkaan evankelistatyyppiä. Kun kirjoitan näitä juttujani, puhun kuin uskovalle ystävälle. Ajattelen jopa niin, että jos joku kääntymätön näitä lukee, hän löytää niistä kyllä kutsun tulla Jeesuksen luo, jos hän on sitä vailla. Yritän puhua uskosta niin, että se vetää ihmisiä uskon tielle ja kutsuu lähemmäksi Jumalaa, on ihmisen tila mikä tahansa.

Terve usko ja elävä suhde Jumalaan on aina ihme. Kun ajattelen omaakin uskoontuloani, oli melkoinen ihme, että tulin herätykseen ja aloin kiinnostua uskon asioista. Se oli niin suuri ihme, että edes uskova äitini ei uskonut minun olevan herätyksen tilassa. Kun kerroin tulleeni uskoon, hän ei ottanut sitä vakavasti. Aito usko on aina Jumalan luomisteko, suuri ihme, jota ihmisen voimin ei voi saada aikaan. Rukoileminen ja uskosta todistaminen ovat tärkeitä, mutta eivät johda mihinkään, ellei Jumalan Henki ala tehdä työtä. Raamattu sanoo, että Jumala on puhaltanut sieraimiimme elämän hengen: Jumalan henki on minut tehnyt, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän. Job 33:4. – Siksi on syytä välttää sorkkimasta kenenkään sieluntilaa ihmissormin. Älkäämme sekaantuko väärällä tavalla Jumalan asioihin. Kannattaa suhtautua pyhällä pelolla ja arkuudella hänen työhönsä ja välttää pilaamasta hänen ihmeitään.

Tehköön siis Jumala, joka yksin on voimallinen, meissä niitä ihmeitä, jotka koituvat pelastukseksi ja Kristuksen kirkkauden ylistykseksi.

Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Ps.139:14.