Jalkapuoli Jeesus

rionkristusMutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Room.5:8.

Kristuksessa meille syntisille ilmestyi tämä täydellinen rakkaus. Emme tule uskoon niin, että valitsemme kristillisen maailmankatsomuksen ja alamme kannattaa kristillisiä arvoja. Tulemme uskoon, kun tajuamme oman toivottomuutemme ja oivallamme, että Kristus tuli meitä toivottomia varten.

Muistan, kun olin vielä herätyksessä. Olin lukenut Raamattua ja kokenut pari kertaa, kuinka Jumalan sana puhutteli minua. Se ei ollut mikään ”tee parannus ja anna elämäsi Jeesukselle” – sana, vaan jotakin rohkaisevaa, lohduttavaa, toivoa antavaa, josta kävi ilmi, että Jumala rakastaa minua.

Olin aika ajoin syvässä ahdingossa. Toisaalta se ahdinko oli sisäistä, toisaalta ulkonaista. Töissä oli tietynlaista painostusta, jonka koin kiusaamisena. Menin ruokatuntisin usein jonnekin, missä sain olla yksin ja saatoin rauhoittua. Kerran menin kirkkoon. Katselin siellä tyhjässä kirkossa kaikkea, mitä keskiaikainen kivikirkko voi silmälle tarjota. Siellä oli myös sivuseinällä vanha krusifiksi, josta oli toinen jalka lahonnut pois. Tässä karkeatekoisessa puuveistoksessa oli määrättyä erilaisuutta verrattuna niihin alttaritauluihin, joita olin tottunut näkemään. Jeesus oli verinen. Veri pursusi etenkin hänen kylkihaavastaan. Kristuksen kasvot eivät olleet rauhallisen nukkuvat, vaan hän irvisti tuskasta.

En suosittele mitään uskonnollisia kuvia tai krusifikseja, mutta jos niiden tarkoitus on välittää evankeliumi, niin silloin on parasta, että ne antavat oikean kuvan Kristuksesta. Joskus Jeesus on ristiinnaulittunakin kuvattu jotenkin saunapuhtaana bodarina, joka kuntoilee ristin muotoisessa kuntolaitteessa. Joskus taas mennään toiseen äärimmäisyyteen ja mässäillään väkivallalla eikä silti tavoiteta asian ydintä.

Asian ydin on tämä: Jeesus kärsi minun tähteni. Jeesus kärsi, koska hän rakasti minua – ehdoitta. Tämän rakkautensa voimalla hän kutsuu minua yhteyteensä.

Jotenkin siellä kirkossa, silloin ruokatunnilla, oman ahdinkoni keskellä, minulle valkeni evankeliumin ydin. Olihan se jo tuttua ja tiesin asiat, mutta siellä kohtasin jalkapuolen Jeesuksen ja hänestä voi sanoa: Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi. 1.Kor.1:25. Minä olin saanut jo vuosia olla uskovien ihmisten vaatimusten keskellä, heidän kovuutensa ja tylyytensä keskellä, olin saanut maistaa lainalaisuuden kirousta: sinun täytyy, sinun pitää, sinun on pakko… – En pystynyt silloin enkä pysty tänäänkään täyttämään ihmisten vaatimuksia. Minuun lyötiin leima ”vastuuton”. Niin, Jeesus kantoi sen vastuun, jota minä en kyennyt kantamaan.

Olin jokseenkin järkyttynyt, kun uskoon tultuani löysin seurakunnan keskeltä, sen uskontunnustuksesta, lain vaatimuksen. Kannan tästä surua sydämelläni vieläkin. Voisin läksyttää äitiseurakuntaani samoin kuin Paavali läksytti galatalaisia, mutta olen todennut, että he eivät kuuntele.

Mutta haluan sanoa sinulle, joka olet elämäsi tylyjen tosiasioiden keskellä ja ehkä myös tylyjen uskovaisten keskellä hämmentynyt: Jeesus rakastaa sinua ehdoitta. Hän on antanut henkensä puolestasi. Sinä olet hyväksytty ja kutsuttu Jumalan lapsen asemaan. Sinun syntivelkasi on maksettu. Sen tähden sinun tulee olla rohkea ottamaan vastaan armon evankeliumi. Sinun huonommuuden tunteesi ei ole este, se on suositus. Juuri niin huonona ja epäonnistuneena kuin olet, sinä olet ensimmäinen tulemaan Jeesuksen syliin.

Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Hepr.4:16.

Jotta seuraisit hänen jälkiään

huomenArmoahan se on, jos joku omassatunnossaan Jumalaan sidottuna joutuu syyttömästi kestämään kärsimyksiä. 1.Piet.2:19.

Muistamme, kuinka Kain tappoi Abelin – täysin viattoman veljensä. Tänäänkin tapahtuu kaikenlaisia väkivallan tekoja ja uhreista viattomimpia ovat syntymättömät lapset. Raamattu kertoo myös Joosefista, joka joutui vankilaan tekaistujen syytösten takia. Daavid joutui Saulin vainon kohteeksi, vaikka ei ollut mitenkään ansainnut huonoa kohtelua. Näitä esimerkkejä löytyy Raamatun sivuilta paljon. Mutta ymmärrämmekö näihin sisältyvän opetuksen? Kun itse joudumme vääryyden kohteeksi, nostammeko heti metelin vai käymmekö saman tien kostamaan?

Mitä erinomaista siinä on, jos te kestätte silloin, kun teitä kuritetaan tehtyänne väärin? Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa. Sillä siihen teidät on kutsuttu. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään. 1.Piet.2.20-21.

Tämä on se koetus, joka punnitsee, olemmeko tosi kristittyjä. Jos hengellinen kasvumme on kesken, emme kestä koetusta, mutta saatamme kyllä kasvaa siinä kurimuksessa, johon joudumme. Ehkä seuraavalla kerralla jo suoriudumme paremmin?

Niinpä haluan rohkaista sinua, joka kärsit syyttömästi. Me joudumme näihin koettelemuksiin vääjäämättä. Emme kasva hengellisesti, jos meitä aina vain paapotaan ja hemmotellaan. Meidän olisi opittava hengessä vaeltamista ja lihan tekojen kuolettamista hengen kautta (Vrt. Room.8:13). Tämä kasvu huipentuu siihen, että kykenemme seuraamaan Herraa ristin tiellä silloinkin, kun meitä aiheettomasti syytetään.

Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. 1.Kor.10:13.

Ole siis rohkealla mielellä ja seuraa Herraa hänen askelissaan. Hän vie sinua hengen tietä oman suunnitelmansa mukaisesti. Sinä saat olla hänen opetuslapsensa ja lopulta sinusta tulee hänen näköisensä. Herra ei sinua hylkää, päinvastoin. Hän on lähempänä sinua tässä ahjossa kuin uskotkaan.