Oikeat mittarit

lukulasitTulin juuri katsoneeksi jakson sarjasta Lentoturmatutkinta. Siinä korealainen rahtikone syöksyi heti nousun jälkeen pellolle, koska kapteenin keinohorisontti ei toiminut. Oli muitakin syitä, kuten miehistön keskinäiset suhteet, mutta jäin miettimään tuota ”mittarien toimimista”. Onko minun uskonvaelluksessani käytössä oikeat ja toimivat mittarit? Entä sinulla?

Olen jo aiemmin puhunut tunteiden varassa elämisestä ja siitä, kuinka ns. mutu-menetelmä voi viedä harhaan. Tunteemme eivät kerro meille totuutta. Ne voivat valehdella meille hyvinkin rankasti. Kun ajattelen masentunutta ja elämänhalunsa menettänyttä ihmistä, hän voi joutua itsetuhoiseen käyttäytymiseen, jos hän seuraa tunteitaan. Entä anorektikot? Heillä on jostain kokemuksesta tai tunnesyystä syntynyt väärä kuva omasta kehosta. Mikään järkipuhe ei tahdo tehota, vaikka paino laskee ja energia loppuu, elämä kuihtuu. Mietin myös tilannetta, jossa itse olin silloin, kun kaipasin seurakuntayhteyttä ja mormonit tulivat ovelleni. He olivat sulavakäytöksisiä amerikkalaispoikia, joiden kanssa olisi ollut kiintoisaa rupatella. Tunteet suosittelivat heidän kutsumistaan ”peremmälle”. Mutta tieto ja järki ohjasivat eri suuntaan. Minun oli pakko siinä tilanteessa, hengen kehotuksesta, torjua heidän sisään pyrkimisensä. Sorry vaan.

Joskus mittarit näyttävät väärin. En tiedä, mistä on peräisin sanonta ”kello käy perunoita”. Yksi väärä mittari on ”oma hyvä olo”, jonka saa alkoholista tai huumeista. Sen pettävän hyvän olon tavoitteluun ovat monet sortuneet.

Hengellisessä elämässä on varottava vääriä mittareita ja epäkuntoon menneitä kompasseja. On aina palattava Raamatun väärentämättömään sanaan, silloinkin kun se tuntuu epämiellyttävältä. Nyt on muotia hyväksyä homot ja lesbot, ymmärtää abortin käyttö ehkäisyyn, sallia yhtä ja toista, mitä Raamattu ei suosittele. On hyvä pitää Raamatun mittarit käytössä, vaikka maine vähän kolhiintuisi. Minäkin olen niin ”tiukkapipo” ja ”kylmä ihminen”, kun kaikki ei yksinkertaisesti käy enkä hyväksy Raamatun vastaista höllää moraalia.

Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Matt.5.13.

Jumalan sana on se ”luotilanka”, jonka mukaan meidän tulee tarkistaa, onko jokin rakennelma suorassa vai vinossa. Siksi suosittelen sitä tänään jokaiselle. Rohkaisen siis tarkistamaan kaikki ihmisten teot, käsitykset ja opit, niin teologiset kuin moraaliset, Raamatun sanan avulla. On arvokasta, jos voimme omaksua Jumalan sanan sydämeemme ja olla vakaumuksellisia kristittyjä eikä mitään ”hurskastelijoita” – ihmisiä, jotka vain koristelevat omaa jumalatonta elämäänsä erilaisilla uskonnollisilla käärepapereilla.

Herran sana on puhdas ja aito, se pysyy iäti. Herran säädökset ovat lujat, ne ovat oikeita kaikki. Ne ovat kalliimmat kuin puhdas kulta, kalliimmat kuin kullan paljous, makeammat kuin mesi, maistuvammat mehiläisen hunajaa. Ne opastavat minua, palvelijaasi, niiden noudattamisesta saa suuren palkan. Ps.19:10-12.

Siunaus tulee, oletko valmis

roiskuvaKun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille, ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä. Job.29:24.

Tuo lause kuvaa Jobin elämää, kun hänellä meni vielä hyvin, mutta yhtä hyvin se kuvaa Kristusta. Hän on meille se valon ja ilon lähde, jota kaipaamme elämämme synkkinä hetkinä. Herran siunauksessa sanotaan: Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen (4.Moos.6:25). Näin meille tapahtuu, kun Pyhä Henki meitä virvoittaa.

Siinä ilmaistaan jotakin olennaista siitä, mikä hengellisessä elämässä on ”se jokin”. Uskoon tulleet ihmiset janoavat aina uudestaan tätä sielun ravintoa, Jumalan armon kohtaamista eri muodoissaan. Lohduttavat, rohkaisevat puheet, viisauden sanat, Pyhän Hengen virvoittava kosketus, ilon ja riemun ryöpsähdykset – kaikki sellainen on Jumalan siunausta, jota hän jakaa lapsilleen. Seurakunnassa on yritetty jotenkin järjestelmällisesti tarjota lampaille ruokaa ja juomaa – on otettu ohjelmaan saarnat ja opetuspuheet. On myös yritetty järjestää erilaista tunteisiin vetoavaa ohjelmaa, kuten musiikkia. Ylistyksellä halutaan pumpata esiin hengen läsnäoloa ja vaikutusta. Kaikella tällä on hyvä tarkoitus, mutta loppujen lopuksi hengellisen virvoituksen kokeminen on suuri mysteeri. Saatamme kokea sitä ihan yksin ollessamme. Tai bussissa. Tai luonnon keskellä. Jumalan sana voi ilmestyä niin yllättäen. Se ei ollenkaan vaadi hengellistä ympäristöä. Oletko koskaan jäänyt äkkiä alkaneen kesäsateen alle? Ilman sateenvarjoa on pakko jatkaa kävelyretkeä märin vaattein, pää valuen, mutaisin varpain, mutta ah, sateen lakattua ja auringon ilmestyttyä uudelleen, niin kevyin askelin ja hyvillä mielin kesästä nautiskellen…

Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin. Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa. Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään, minun sanani pisaroivat heidän ylleen. He odottivat niitä kuin sadetta, ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa. Job 29:21-23.

Kuivuuden keskellä voi sade olla niin virkistävä, että ei väliä, vaikka vähän hynttyyt kastuvat. Tunne on sama, kun jokin hengellinen virvoitus yllättää meidät. Jumalan siunauksia ei voi loppujen lopuksi tilata, ne tulevat niin kuin armon osoitukset tulevat – odottamattomissa paikoissa, yllättäen, täysin lahjana.

Herra siis siunatkoon sinua, hyvä lukijani, tänään siellä keskellä arkeasi, arjen hyörinän keskellä, ulkona tai sisällä, kävellessä tai maatessa, mutta olkoon hänen siunauksensa kuin virvoittava sade, kuin hyvä uutinen, kuin ystävän halaus, kuin enkelin kosketus, kuin jokin jota et ole vielä koskaan edes kokenut, uusi ja ihmeellinen Jumalan lahja, Kristuksen kirkkauden säteily sinun elämäsi polulla juuri tänään…