Avainsana: Synti

Posted on

Takiaispuolueen jäsen

takiainenLapsena leikin kahden magneetin kanssa. Ne olivat sellaisia sauvamagneetteja, joissa toinen pää oli punainen ja toinen sininen. Jos yritin laittaa siniset päät yhteen, ne hylkivät toisiaan ja tarvittiin voimaa niiden saamiseksi kosketuksiin toistensa kanssa. Jos taas käänsin sinisen pään toisen sauvan punaista kohti, ne vetivät toisiaan puoleensa ja kopsahtivat yhteen. Toinen sauva jäi kiinni toiseen eikä pudonnut siitä hevillä irti, vaan roikkui vetovoimansa avulla kiinni toisessa sauvassa kuin takiainen.

Tämä on hyvä kuva ihmisestä, joka tulee Jeesuksen luo. Hän kääntyy parannuksessa Jumalan puoleen, toisin sanoen hän kääntää (syntisen) miinus-napansa Jumalan plus-napaa (ristiä) kohti ja tapahtuu mielenkiintoinen vetovoimailmiö – kops ja sen jälkeen roikut kiinni Kristuksessa kuin takiainen. Me uudestisyntyneet uskovat olemme siis Kristuksen ”takiaispuolue”…

Näemme toisinaan ihmisiä, jotka eivät millään ota vastaan evankeliumia. He vastustavat sitä kuin plus-pää toista plus-päätä. Jumalan vetovoima ei kykene vetämään heitä puoleensa, sillä he ovat valinneet väärän asennon ja suunnanneet itsensä poispäin Jumalasta. He eivät kykene näkemään oma miinus-puoltaan ja kääntämään sitä Jumalan vetovoimaisinta elementtiä eli ristiä kohti. Toisinaan käy ilmi, että he eivät näe mitään vikoja itsessään, vaikka ne paistaisivat räikeästi muiden silmään. Silloin voi olla kysymys myös luonteen ongelmasta, josta käytetään termiä ”narsistinen luonnehäiriö”.

Kuningas Daavid ei ollut vähääkään narsistinen luonne, vaan eli hurskaasti. Mutta hänellekin sattui kerran paha lankeemus. Kun hän joutui siitä tilille, hän oli valmis parannukseen. Hän rukoili:

Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna lankeemukseni anteeksi. Minä tiedän pahat tekoni, minun syntini on aina minun edessäni. Ps.51:4-5.

Daavid osasi sanoittaa omia sieluntilojaan ja pukea sanoiksi oman katumuksensa. Hän osasi rukoilla sydämeenkäyvästi ja voimme ottaa mallia hänen rukouksestaan. Daavid ikään kuin kädestä pitäen vie meitä syntisiä Jumalan kasvojen eteen tekemään parannusta. Se voi olla kipeää ja se voi kestää. Toivumme kenties hitaasti, jos muut meitä syyttävät, mutta toivumme vielä kivuliaammin omista virheistämme. Mutta jos opimme tätä, saamme myös kokea todeksi:

Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala. Ps.51:19.

Antakoon Herra sinulle tänään anteeksi. Antakoon hän sinulle rauhan. Antakoon hän sinulle armonsa ja vetäköön hän sinut yhteyteensä, Kristuksen pelastavan armon yhteyteen, niin että jäät siihen kuin magneetin vetämänä. Pysy siinä ja ankkuroi itsesi häneen, onhan hän kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien. 1.Tim.4:10.

Posted on

Sydämen puhtaudesta

karitsaJos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1.Joh.1:9.

On ihmisiä, jotka tulevat uskoon, mutta sitten kompastuvat siihen, että huomaavat tekevänsä syntiä aina uudestaan. Joku mies saattaa miettiä asiaa tähän tapaan: ”Jos minä joskus olen huolimaton ja tulen katsoneeksi naista himoiten, menetän heti taivasosuuteni, kun en voi asialle mitään. En voi palvella Jumalaa, joka on niin julma.” – Tämä kuvaus on nyt karrikoitu, mutta ongelma on todellinen. Ihminen voi oman syntisyytensä vuoksi joutua lain alle, jäädä tuskailemaan omaa taipumustaan syntiin ja kokea, että parannus ei auta – synti riippuu minussa kiinni ja siitä on mahdotonta päästä eroon.

Paavali kuvaa ongelmaa Roomalaiskirjeessä: Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Room.7:21 (Lue laajemmin Room.7:13-25).

Ihminen, joka tulee uskoon ja joka elää uskossa, ottaa uskon kautta vastaan Kristuksen tarjoaman lahjavanhurskauden – eikä vain kerran, vaan päivittäin – mutta on ihmisiä, jotka eivät jotenkin osaa valita uskon tietä, vaan pyrkivät lain tietä ja tekojen kautta vanhurskauteen (kuten juutalaiset Room.9:31). Minusta näyttää, että esteenä on paitsi järki, myös taipumattomuus sellaiseen parannukseen, jossa oma toivottomuus myönnetään ilman mitään venkoilua.

Haluan siis rohkaista sinua, joka olet uskossa ja kamppailet oman syntisyytesi kanssa: Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti. Voit tunnustaa Herralle syntisi (syntisyytesi) ja uskoa syntisi anteeksi. Lestadiolaisten kokouksissa synnintuntoon tulleet nostavat kätensä pystyyn ja pappi sanoo: ”Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä!” Sinäkin voit nostaa tänään kätesi pystyyn (eikös sanonta ”nostan kädet pystyyn” tarkoita, että ”olen avuton”?) ja vaikka en näekään sinun kättäsi – Jumala näkee sen – voin sanoa sinulle, rakas uskon ystävä: ”Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki synnit ovat anteeksi annetut! Vaella Jumalasi yhteydessä iloiten ja vapaana syyllisyydestä – Jeesuksen ristin kuolemaan ja sovitukseen turvaten!”