Ilo kuuliaisuudesta

jaitaSillä ihmisten viha tulee sinulle ylistykseksi: sinä vyöttäydyt vihan ylenpalttisuuteen. Ps.76:11 KR33.

Raamatun tekstistä paistaa esiin yksi tietty, hieman omituinen piirre: Jumalan ihmisiä vihataan. Raamatun alusta sen loppuun asti nousee esiin uskoviin kohdistuva vaino. Jeesuskin sai kokea tämän – hän nyt etenkin. Hänen opetuslapsinaan meidän on määrä luopua paljosta sellaisesta, mikä muille ihmisille suodaan, mutta sekään ei riitä – vaino tulee vielä kuin kaupanpäällisiksi:

Jeesus vastasi: ”Totisesti: kuka ikinä minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, äidistään, isästään tai lapsistaan tai pelloistaan, hän saa satakertaisesti: nyt, tässä maailmanajassa, taloja, veljiä ja sisaria, äitejä ja lapsia ja peltoja – tosin myös vainoa – ja tulevassa ajassa hän saa iankaikkisen elämän.” Mark.10:29-30.

Sisältyyhän siihen myös lupaus yltäkylläisestä elämästä, joka saavutetaan luopumisen seurauksena. Jeesus sanoi tästä luopumisesta hyvin suoraan: Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on. Luuk.14:33.

Uskossa eläminen siis maksaa. Se maksaa joskus tosi paljon. On suostuttava aika radikaaliin luopumiseen. Emme varsinaisesti voi itse vaikuttaa asiaan, vaan Jumala työskentelee meidän elämässämme niin, että joudumme luopumisen paikalle – yleensä yksi asia kerrallaan. Kun Jumala irrottaa meitä jostakin, hän etenee vaiheittain. Sellainen katastrofi, joka kuvataan tapahtuneen Jobin elämässä, ei yleensä kohtaa meitä, vaan Jumala antaa meille koetuksia sen mukaan kuin kestämme, vähitellen ja vaiheittain.

Niinpä sinäkin voit tietää ja olla varma, että sinun kohdallesi osuneet vaikeudet, ihmisten vihan osoitukset ja muu sellainen, joka irrottaa sinua jostakin ennen rakkaasta, on Jumalan tiedossa ja hänen ohjauksessaan. Hän ei anna liian suurta taakkaa. Sinä voit kestää tämän menetyksen hyvin ja mennä eteenpäin pää pystyssä. Anna ihmisten vihan ja muidenkin vastoinkäymisten elämässäsi työstää sinun uskoasi niin että se vahvistuu. Löydä luja pohja jalkojesi alle Jumalan sanasta ja ilo kuuliaisuudesta Kristukselle. Pysy rohkeana siinä tietoisuudessa, että olet osallinen samoista kärsimyksistä kuin hänkin.

Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy. 1.Piet.4:13.

Ajattele häntä

ristillaAjatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Hepr.12:3.

Kun joudumme vastoinkäymisten keskelle ja ihmiset kääntävät meille selkänsä, saatamme kokea suurta avuttomuutta. Haluaisimme puolustautua, mutta emme saa siihen tilaisuutta. Näissä taisteluissa voimme nojata häneen, joka kesti mitä ankarimman vastustamisen, vaikka oli täysin syytön ja teki vain hyvää. Voimme turvautua Jeesukseen. Hän antaa meille toivoa ja kestävyyttä. Hän on kuin majakka, joka antaa elämällemme suuntaa. Hänen askelissaan saamme kulkea ja häväistyshuutojen saattelemina voimme kiittää häntä, joka kulki tien edeltä.

Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille. Luuk.6:22-23.

Saatamme näissä koettelemuksissa kokea särkymistä. Olemme kuin Gideonin saviruukku, jonka sisällä palaa Pyhän Hengen soihtu (Tuom.7:19-21). Hengen tuli ei pääse valaisemaan ympärillämme olevaa yötä, ellei saviruukkua ensin särjetä. Vasta kun se alkaa säröillä ja halkeilla, sisäinen valo pääsee loistamaan ympäristöön. Näin meissä asuva Kristuksen henki pääsee valaisemaan maailman yötä. Tässä särkymisessä meistä tulee niitä majakoita, jotka valollaan karkottavat pimeyden ja näyttävät suuntaa. Gideonin saviruukut olivat ratkaiseva apu sodassa. Ne piti vain särkeä ja antaa soihtujen saada happea. Meidänkään ei tarvitse olla päteviä, olla tietoviisaita, päihittää muita, hakea jotakin paremmuutta muihin nähden – tarvitsemme särkymistä: Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala. Ps.51:19.

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. 2.Kor.4:16.

Kun näin tapahtuu, Kristuksen tuntemisen tuoksu leviää meistä ympäristöön (2.Kor.2:15). Pätemisen sijasta etsimme heikkoutta. Vanhan luonnon rehvakkuuden korvaamme nöyryydellä. Luovutamme itsemme Herran käyttöön vikoineen, puutteineen, heikkouksineen. Emme tarjoa Jumalan käyttöön vain osaamistamme, vaan myös osaamattomuutemme. Emme aina voi tuoda Herralle mitään arvokasta, tuomme tyhjät kädet ja alttiin mielen. Jumala voi käyttää meitä, vaikka emme sitä edes itse tiedä. Sanomme täydessä uskon luottamuksessa tänäänkin: ”Tässä olen, Herra. Käytä minua missä haluat, miten haluat – haluan palvella sinua”.