Mieli löytää levon

rukoustaJumala ei aina vastaa rukouksiin, kuten toivoisimme. Rukoilijan tulee ymmärtää, että Jumala on paljon meidän yläpuolellamme, hän on valtasuuruudessaan käsittämättömän korkea ja ylhäinen, suuri ja väkevä. Silti hän kuulee pienen ihmisen rukouksia ja huokauksia. Hänellä on myös oikeus evätä meiltä asioita ja meidän purnaamisemme on silloin turhaa. Rukoilijan tulee ymmärtää, että tärkeämpää kuin saada vastaus johonkin pyyntöön, on elää Jumalan yhteydessä. Hänen huolenpitonsa ja kasvatuksensa on jotain paljon enemmän kuin vain meidän yksittäiset pyyntömme ja rukousvastauksemme.

Nykyään rukoilen enemmän hengellisiä aiheita kuin uskonelämäni alkutaipaleella. Pyrin myös rukoilemaan yksityiskohtaisesti. Siitä Herra tietää, että haluan oikeasti sitä, mitä pyydän. Nimittäin se, joka haluaa jotakin, osaa myös yleensä sanoa tarkasti, mitä haluaa. Sain opetusta tästä jo pienenä lapsena, kun halusin puuhevosen joululahjaksi. Kerroin toiveeni eräälle sukulaiselleni, joka otti toiveeni todesta ja lahjoitti minulle puuhevosen. Mutta se ei ollut lainkaan sellainen puuhevonen, jonka minä halusin. Tajusin, että en ollut kertonut, millaisen puuhevosen halusin ja siksi oli oma syyni, että sain jotain muuta.

Nykyään pyrin olemaan avoimempi sille, mitä Pyhä Henki haluaa minun rukoilevan. On hyvä, jos voimme elää Hengen ohjauksessa. Oma rukousohjelma on hyvä olla, mutta se täytyy osata laittaa sivuun, kun jokin asia tai henkilö nousee sydämelle. Kiitollinen mieli on hyvä lähtökohta silloinkin, kun huoli painaa.

Olkaamme siis kiitollisia tänään kaikesta Herran hyvyydestä ja huolenpidosta. Olkaamme kiitollisia, että voimme rukoilla ja kertoa ilomme ja surumme Herralle. Hän on kaikista vaikutusvaltaisin ystävämme. Rukouksessa stressi hellittää, mieli löytää levon, rauha laskeutuu sydämeen.

Ylistetty olkoon Jumala! Hän ei torjunut rukoustani eikä kieltänyt minulta armoaan. Ps.66:20.

Lähetä minut!

Ihmisen on tärkeää ottaa vastaan Jeesus elämänsä Herraksi ja tulla uskoon. Jos et ole vielä sitä tehnyt, mutta sydämessäsi on halu palvella Herraa, sano Jeesukselle:

”Anna minun syntini anteeksi. Herra Jeesus, haluan kääntyä pois maailmasta, hylätä jumalattoman elämän ja tulla sinun tykösi. Haluan antaa elämäni sinulle, tule minun sydämeni valtiaaksi. Puhdista minut kaikesta synnistä ja vääryydestä verelläsi, sanallasi ja hengelläsi – tästä lähin haluan palvella sinua!”

Ratkaisun tekeminen on monien kohdalla tärkeä päätös. Tarvitaan sopivasti määrätietoisuutta ja syvää vakaumusta, jotta uskossa vaeltaminen voi olla kestävää ja johtaa hengelliseen kasvuun. Tähän jokainen tarvitsee muita uskovia – seurakunnan. Uskonratkaisun tehtyäsi hakeudu siis johonkin seurakuntaan – jos et ole jo valmiiksi seurakunnan yhteydessä – ja pyri vakiintumaan uskossa. Vakiintuminen ei merkitse pysähtymistä.

Kun olet tullut uskoon, olet ensin vauvauskova. Sinulla on leluja ja tutti suussa – varttuneempien pitää ottaa se normaalina asiana. Kun olet varhaisteini, sinulla on enemmän intoa kuin taitoa. Kun tulet nuoreksi aikuiseksi, sinä olet valmis löytämään oman kutsumuksesi. Seurakunta on toivottavasti tarjonnut sinulle mahdollisuuden kokeilla erilaisia työmuotoja ja antanut sinun kokeilla siipiäsi eri tehtävissä. Kun olet löytänyt sen kutsumuksen, jonka Jumala on sinulle valinnut, voit sanoa:

Tässä olen. Lähetä minut! Jes.6:8.

Samoin kuin uskon ratkaisun tekeminen oli tärkeä käännekohta, myös tämä antautumisen hetki voi kääntää elämäsi suunnan. Jumala todella voi lähettää ja avata sinulle ovia sanansa julistamiseen – tai mikä sinun tehtäväsi olikaan. On mahdollista, että jättäessäsi itsesi Herran käyttöön, sinä saat siivet ja sinä etenet hyvää vauhtia kohti työsarkaasi ja elämäntehtävääsi.

Monia uskovia vaivaa eräänlainen apatia. He eivät tiedä, mikä heidän elämäntyönsä on. He eivät tunne itseään, eivät tiedä omaa armoitustaan. Edelleen hengellinen kasvu on kesken ja aikuistuminen puolitiessä. Edelleen he viipyvät murrosiän keskenkasvuisissa hapuiluissa. Monet tuhlaavat aikaansa kaikenlaisessa hauskanpidossa.

Seurakuntaan vakiintumisen pitäisi jossain vaiheessa jäädä taakse ja vakiintua uudestaan – lähteä minne tahansa Herra lähettää löytääkseen elämänsä siinä hankkeessa, josta on määrä tulla vähitellen elämäntyö. Herra antakoon sinulle kutsun työhönsä, lähettäköön sinut liikkeelle ja voidelkoon sinut Pyhällä Hengellä. Paavali muistuttaa meitä, kuinka tärkeä elementti kaikessa on Jumalan armo:

Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani. 1.Kor.15:10.