Minne tähdet menevät päiväksi?

linnunrataHauska kysymys. Kuulostaa lapsen keksimältä. Mutta harvoin tulee ajatelleeksi, kun katsoo kirkasta sinitaivasta, että siellä ne tähdet ovat, vaikka eivät näykään. Evankelista Kalevi Lehtinen kertoi jossain yhteydessä, että ollessaan kaivoa kaivamassa, hän saattoi kaivon pohjalta nähdä tähtiä keskellä päivää. Kun kaikki hajavalo häiritsi mahdollisimman vähän, tähdet erottuivat keskellä kirkasta päivääkin.

Näin voi tapahtua myös hengellisessä elämässä. Kun ympärillä on pimeää, alamme nähdä jotakin, mitä emme näe muuten. Alamme nähdä valoa, joka ei muuten erotu. Jumalan sanakaan ei aina loista meidän sokeiden tai maailman valon häikäisemiin silmiimme niin kirkkaasti, että noudattaisimme sitä. Pietari muistuttikin seurakuntaa: Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen [profeetalliseen sanaan] kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. 2.Piet.1:19.

Joskus pimeys, jonka Jumala sallii, auttaa meitä. Ne vaikeudet ja koettelemukset, jotka tekevät elämästä raskasta, voivat olla Jumalan mahdollisuus – yö, joka tuo esiin tosi valon. Ehkä Paavalin esittämä paradoksaalinen teologiakin tuntuu tätä taustaa vasten järkeenkäyvältä, kun hän sanoo: Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. 2.Kor.12:10.

Puhumme ”Jumalan armon auringosta”, mutta voimme puhua myös ”Jumalan armon yöstä”. Raamatun lehdillä kohtaamme enkeleitä keskellä yötä ja Kristuksen kirkkauden evankeliumikin julistettiin ensimmäiseksi yön pimeydessä, kun Betlehemin paimenet saivat kuulla: ”Teille on syntynyt Vapahtaja”.

Älkäämme siis torjuko Jumalan antamia siunauksia valikoimalla niistä esiin vain miellyttävät ja mukavat asiat. Olkaamme valon ja päivän lapsia, mutta eläkäämme Jumalan lapseudessa myös yöllä, sillä hän haluaa ilmestyä meille etenkin silloin, kun pimeys tavalla tai toisella meitä ympäröi. Hän haluaa kasvattaa meissä uskoa ja luottamusta häneen, kun ilon aiheet ovat vähissä. Ja jos meidän oma sydämen lamppumme palaa vaivalloisesti, se näkyy silti kirkkaana, kun on yö. Sitä valoa ja sitä sydämen paloa, sitä hengen liekkiä hän tuli vahvistamaan meissä.

Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden. Jes.42:3.

Kun elämä on pilalla

Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: ”Anna minun juoda hiukan vettä ruukustasi.” 1.Moos.24:17.

Kertomus Rebekan kihlaamisesta Iisakille, on Raamatun romanttisimpia jaksoja. Mutta Uuden liiton ihmisinä ymmärrämme, että tuo kertomus on muutakin kuin historiaa – se on kuva siitä, miten Jumala etsii itselleen morsianta. Näemme Jeesuksen Sykarin kaivolla ja huomaamme hänen puhuvan samat sanat: Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Joh.4:7.

Voimme vertailla vähän Rebekkaa ja Sykarin kaivon naista ja huomata heti räikeitä eroja. Rebekka oli koskematon tyttö ja samarialainen nainen viidettä kertaa parisuhteessa. Rebekka oli joka suhteessa ihanteellinen morsianehdokas Iisakille, Sykarin kaivon samarialainen nainen oli häneen verrattuna elämän kolhima naisparka.

Ja kuitenkin: Jeesus kohteli tätä naisparkaa kuin Rebekkaa. Jeesus asetti hänet samalle viivalle ja antoi hänelle saman mahdollisuuden saavuttaa elämän syvin tarkoitus – elää Jumalan suunnitelma todeksi. Elämä oli monella tapaa mennyt pilalle, mutta Jeesus kykeni uudistamaan sen ennalleen, palauttamaan oikeille raiteille, johdattamaan aitoon ja elävään jumalayhteyteen.

Jeesus keskusteli naisen kanssa syvällisiä ja siitä seurasi, että: Nainen jätti vesiruukkunsa siihen, meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille: ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?” Joh.4:29.

Monet luulevat, että he ovat tehneet liian monta erehdystä elämässään, että koko elämä on pilalla ja mitään ei ole tehtävissä. He syyttävät itseään, karttavat ihmisiä ja etenkin seurakuntaa, he tuntevat itsensä arvottomiksi ja etsiytyvät toisten hylkiöiden seuraan. He tuntevat oman syntisyytensä liian kipeästi, että kestäisivät kuulla siitä toisten suusta. He eivät tiedä, että Jeesus etsii heitä voidakseen palauttaa heille heidän ihmisarvonsa, uudistaakseen heidän elämänsä ja nostaakseen heidät aivan uudelle tasolle, puhdistaakseen heidät synnistä ja antaakseen heille tulevaisuuden ja toivon. Jeesus haluaa ottaa pois syyllisyyden ja lahjoittaa tilalle rauhan ja ilon.

Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa. Luuk.15:6-7.