Tekijä: Simo

Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. Kol.2:17.

Jumala valitsi Aabrahamin jälkeläiset omaksi kansakseen, koska Aabraham uskoi. Jumala kuljetti kansaansa ja vapautti sen Egyptistä – orjuuden ikeestä. Hän antoi Israelin kansalle Kanaanin maan asuttavaksi. Hän antoi kansalleen pyhäkön, ensin ilmestysmajan ja myöhemmin temppelin. Hän ohjasi kansaansa oikealle tielle antamalla sille lain käskyt.

Mutta tämä jumalanpalvelus oli vielä ulkonaista. Jumala lähetti Poikansa maan päälle uudistamaan oman kansansa uskon ja viemään sen uudelle tasolle. Hänen päämääränsä oli luoda Israel uudeksi ja ottaa siihen jäseneksi muitakin kuin juutalaisia. Uudeksi luodun kansan oli määrä palvella Herraa uudessa liitossa. Israelin kansan jälkeläisiä ei syrjäytetty tai hylätty, mutta Jumalan kansaan kutsuttiin nyt ihmisiä kaikista kansoista. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa. Ap.t.10:35.

On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Ef.4:4.

Jeesus yritti viestittää ihmisille, että hänen tehtävänsä ei ollut aikaansaada poliittista vapautusta eikä johtaa juutalaisia pois roomalaisten orjuudesta. Hänen tehtävänsä oli paljon syvällisempi – vapauttaa ihmiset synnin orjuudesta. Jeesus oli tullut maan päälle luomaan ihmisen uudeksi. Siksi hän sanoi: Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä. Joh.2:19.

Mutta hänen aikansa hengelliset johtajat eivät ymmärtäneet tätä viestiä. He nousivat vastarintaan ja halusivat tuhota tämän ”rettelöitsijän”. Tunnemme seuraukset, mutta samalla He toteuttivat sen, minkä sinä voimallasi ja päätökselläsi olit ennalta määrännyt tapahtuvaksi. Ap.t.4:28.

Helluntaina sitten ylösnoussut Kristus lähetti maan päälle Pyhän Henkensä (pyysi Isää lähettämään) ja näin uusi ihminen sai ”uuden käyttöjärjestelmän”. Sen rinnalla Windows 10 on lasten lelu. Uusi luomus Kristuksessa sai nyt uusia kykyjä, sillä se sai taivaallisen voitelun ja voiman, ihmeet ja merkit seuraisivat sitä, armolahjat toimisivat sen kautta, jopa kuolleita herätettäisiin. Todistus, jonka Kristuksen ruumis (hänen seurakuntansa) antaisi, olisi ennennäkemätön. Evankeliumi leviäisi maailman ääriin ja miljoonat saisivat tulla uskoon.

Emme siis keskity enää ulkonaisiin asioihin, emme kiinnitä sydäntämme rakennuksiin, emme tee vuotuisista juhlistamme uskon keskipistettä, emme elä missään keinotekoisessa kultissa vaan Kristuksen ruumiin ainutlaatuisessa yhteydessä, jota Pyhä Henki innoittaa ja ohjaa.

Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa. Ef.4:13-16.

”Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?” 1.Moos.22:7.

Raamatun lukeminen läpi on joskus koettelevaa, kun samaa asiaa toistetaan toista aukeamaa. Tämä koettelemus voi tulla vastaan Aikakirjoissa, kun sukuluettelot ovat pitkiä kuin nälkävuosi tai neljännessä Mooseksen kirjassa, kun Israelin heimot uhrasivat erämaassa pyhäkköteltan vihkiäisjuhlaa varten suitsuketta kultamaljassa, taikinaa hopeamaljoissa ja eläimiä 21 kappaletta kukin. Sama litania toistetaan sitten 12 kertaan. Ainakin yksi asia korostuu, kun eläinuhreja on polttouhriksi kolme ja yhteysuhriksi 17, syntiuhriksi aina on vain yksi urospuolinen eläin. On työlästä ymmärtää kaikkea symboliikkaa, mitä kätkeytyy noihin vihkiäisuhreihin, mutta ”syntiuhriksi pukki” (4.Moos.7) viittaa kyllä selvästi Jeesukseen.

Tulemme taas evankeliumin ytimeen: Jumala lähetti tänne Poikansa ja pani meidän syntivelkamme hänen päälleen. Hän kärsi ja kuoli ristillä, jotta me saisimme syntimme anteeksi ja mahdollisuuden päästä sisälle tosi elämään. Kuvaavaa on sekin, miten Aabraham vastasi Iisakin huolestuneeseen uteluun: ”Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani.” 1.Moos.22:8.

Monta kertaa olemme Iisakin asemassa ja kyselemme, mikä sovittaisi minunkin elämäni töppäykset, mistä löytyisi anteeksianto kaikille tekemilleni virheille, mistä syntiuhri joka kuittaisi velkani. Itsesyytökset saartavat meidät, omatunto soimaa, raskas syyllisyys painaa. Jos uskommekin Jumalan armoon Kristuksessa, ihmisten syyttävä sormi osoittaa meihin päin, joskus kivetkin lentävät – tuomion sanat. Pelko valtaa mielen, valvomme öitä, etsimme rauhaa. Olemme kuin Iisak alttarilla, köysissä, voimattomina. Olemme siinä itsetuhoisuuteen asti syyllisinä, taistelumme luovuttaneina, valmiina kärsimään ankaran tuomion.

On suuri siunaus saada kuulla Jeesuksen sanat, saada kuulla synninpäästö, kokea elävästi, kuinka raskas syyllisyyden taakka vierähtää pois sydämeltä, kuinka Jumalan armo Kristuksessa tulee lähelle ja koskettaa, kuinka Jumalan sana vapauttaa. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Mark.2:5. Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Luuk.7:48. Evankeliumi, sana rististä – se antaa voimaa elää. Paavali sanoi sen niin hyvin:

Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 1.Kor.1:18.