Simo – Sivu 358 – Usko kasvuun

Tämä blogi on nimestään alkaen tarkoitettu todistamaan ja kertomaan, että särkyneisyydessä on siunaus. Jos katsomme maailmaa ympärillämme, meidän on pakko tehdä havainto: Jumalan luomakunnassa on liikettä ja toimintaa vain särkymisen kautta.

Voithan syödä aamupalasi ajattelematta mitään sen syvällisempiä, mutta ethän voi niellä leipääsi ennen kuin olet pureskellut sen palasiksi. Ja olisiko sinulla leipää, jos joku ei olisi jauhanut jyviä ensin? Ja olisiko mitään jyviä jauhettavaksi, jos ei joku olisi rikkonut maata ensin, kyntänyt ja äestänyt, ja sitten kylvänyt siihen siementä? Ja olisiko siemenet tuottaneet satoa, jos ei niitä olisi rikottu – käytetty kokonaan hyödyksi viljan kasvuun. Ja olisiko mitään laariin kertynyt, jos ei viljan tähkiä olisi puitu ja peräti hajotettu? Olisiko mitään satoa koskaan syntynyt, jos ei taivas olisi revennyt ja sade kastellut maata?

Olisiko siis mitään hengellistä satoa, jos ei kukaan koskaan murru, jos ei mitään eheää ikinä mene rikki, jos ei kukaan ihminen ikinä itkuun parahda, jos ei mikään tuska ja kipu koskaan revi sielua palasiksi?

Jumala lähettää ukkosen viiltämään taivaan halki, että voi antaa sateen, ja hän lähettää ihmisen sydämeen huudon, joka avaa Jumalan salaisuuksia niin että ihminen saa vastauksia tuskanhuutoihinsa. Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat. Hoos.6:1.

Älkäämme siis vältelkö Jumalan käden työtä, kun hän rikkoo sydämemme maaperää, kun hän särkee meidän suunnitelmiamme, kun hän peittää meidät pimeään. Kun meitä jauhetaan rikki, me saamme olla varmoja, että jauhinkivet ovat Jumalan käsissä. Me tiedämme, että juuri heikkona olen voimakas (2.Kor.12:10). Juuri murtuneena ja särkyneenä olen kaikkein vahvin. Sellaisena maahan lyötynä Jumalan työ minussa menee eteenpäin ja voin olla hänen käytössään, vaikka en tietäisi miten.

Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jaak.5:13.

Meillä ihmisillä on usein hyvin voimakas taju oikeudenmukaisuudesta. Vääryyttä kärsineen tulisi saada oikeutta. Kuolemaan tuomittujen rikollisten yhteydessä usein korostetaan, että rikoksen uhrit eivät etsi kostoa, he etsivät oikeutta. He tuntevat saavansa sitä, kun rikollinen teloitetaan.

Toisinaan löydän itseni miettimässä menneitä ja toteamassa, että minulle tehtiin vääryyttä. Vaikka en kostoa haluaisikaan, haluaisin, että joku tolkku olisi elämässä.

Pyhä Henki puhui minulle ja uskon, että hän välitti minulle eläviä sanoja Kristuksen sydämeltä: Poikani, on minun tahtoni, että sinä koet vääryyttä. On minun tahtoni, että oikeudenmukaisuus ei toteudu sinun mielesi mukaan. Minä toteutan oikeuden, minä saatan sen voimaan. Katso minua ristillä: siinä se on kaikki. Jos minä hyväksyin, että minut syyttömänä tuomittiin, sinunkin tulee hyväksyä, että sinut tuomitaan väärin. Sinunkin tulee rukoilla pahantekijöittesi puolesta. Tässä minä opetan sinua ja tahdon, että sinä muutut minun kaltaisekseni.

Lapseni, minä haluan, että sinä annat anteeksi ja rukoilet noiden ihmisten puolesta. Heissä on puutteita, joita haluaisin korjata. Minä korjaankin niitä sen rakkauden kautta, joka ilmestyy heille sinussa. Se rakkaus ei ole aina ajallista ja tule ihmisten mukaisena näkyviin. Se tulee näkyviin, sitten kun aika on. Rakkaus on jotakin, joka hiljaa ja nöyrällä sydämellä kätkee oman kipunsa, häpeänsä ja loukkauksensa ja peittää ne toisten katseilta. Rakkaus tuo sydämen rukouksessa kaikki koetut vääryydet minun kasvojeni eteen.

Luovuta siis haavasi minulle ja minä teen niistä siunauksen lähteitä. Anna vihasi pois. Lakkaa huutamasta oikeuden perään. Minä olen sinun oikeutesi. Minun ristini on sinun oikeutesi ja se on paljon enemmän kuin vain oikeus – se on armoa.