Tekijä: Simo

Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. 2.Kor.1:4.

Rohkaisu ja lohdutus ovat sisarukset. Mikä ero niillä on? Oletko samaa mieltä, jos sanon: rohkaisua tarvitaan nykyhetkeä ja tulevaisuutta varten, lohdutusta taas tarvitaan menneitä pettymyksiä ja koettuja kipuja varten – ?

Missä asioissa sinä kaipaat lohdutusta? Mitä pettymyksiä elämä on tuonut? Mitä kipua tunnet tänään, joka on jäänyt menneestä? Mikä haava sielussasi on, joka lyötiin eilen? – Meillä kaikilla on näitä kipuja. Toiset kantavat niitä hiljaa ja yksin, toiset jakavat ystävien kanssa. Jotkut ovat äänekkäitä valittajia ja ”mielensäpahoittajia”. Jotkut katkeroituvat ja tulevat kyynisiksi.

Jos osaamme viedä sielumme haavat ja sydämemme kivut ja kaikki elämän tuomat pettymykset Jumalalle, emme jää pyörimään ympyrää oman napamme ympärille, vaan saamme vapautuksen. Jumalan sana lohduttaa meitä. Hengellinen todellisuus on sellaista, että se aina rakentaa ulospääsytien, murtautuu ulos pimeistä huoneista, tuo puhdistavan lähteen ulottuvillemme.

Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta. Sak.13:1.

Meillekin on tämä lähde auki. Voimme aina mennä Jeesuksen luo ja ammentaa uutta iloa ja elämänvoimaa pelastuksen lähteistä. Uskoon tultuamme saamme kaikki Hengen tarjoamat voimavarat käyttöömme. Saamme vaikeuksiemme keskellä olla osalliset lohdutuksesta ja rohkaisusta. Saamme rakentaa uskoamme sellaisista aineksista, että opimme kestämään tätä elämää. Paavali todisti meille, että jopa ”ylivoimaiset vaikeudet” voidaan voittaa, kun Jumala on kanssamme (2.Kor.1:8).

Ei sinunkaan tarvitse jäädä epätoivoon. Ei sinun tarvitse elää masentuneena. Ei sinun tarvitse pettyä Jumalaan. Sinä saat vuodattaa sydämesi Herralle ja kokea, kuinka hänen vahvat käsivartensa kantavat. Vaikka emme sitä aina tunne, saamme katsoa elämäämme taaksepäin ja huomata – totisesti: hän on auttanut meitä tähän asti. Voimme tehdä saman oivalluksen kuin teki aikoinaan profeetta Samuel. Tämän jälkeen Samuel otti kiven ja asetti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, Avunkivi, sanoen: ”Tähän asti Herra on auttanut meitä.” 1.Sam.7:12.

Kiitä Herraa tänään, että hän on sinua lähellä, hän on sinun pettämätön apusi, hän on sinun rohkaisijasi ja lohduttajasi, hän on sinun Pelastajasi. Hän on sinut kutsunut lapsekseen ja hän vie sinut perille taivaan kotiin.

(Sallittakoon joskus huumorikin, tämä vitsin idea on lainattu Wolfgang Simsonilta).

Minä olen Herra, heidän Jumalansa, minä kuulen heidän rukouksensa. Sak.10:6.

Olen tässä viime aikoina saanut olla todistamassa muutamia rukousvastauksia. Eräs henkilö on ollut pahassa rahapulassa ja saanut jo kaksikin kertaa kirjeitse rahaa. Eräs toinen pariskunta oli hätää kärsimässä, kun auton talvirenkaat oli pakko uusia, mutta rahaa ei ollut yhtään. Asiaa rukoiltiin ja he saivat uudet renkaat lahjaksi! Minäkin sain joku aika sitten rahalahjoituksen, jonka turvin sain tehdä erään välttämättömän hankinnan.

Mikä on sinun tarpeesi? Olethan tuonut sen Herralle? Olethan puhunut siitä myös ihmisille, sillä he voivat rukoilla. Usein Jumala myös käyttää sinun ihmissuhteitasi ja etsii tuttavapiiristäsi tai seurakuntasi keskeltä ihmisiä, jotka voivat ojentaa auttavan kätensä. Kun Jumala antaa näitä rukousvastauksia, hän ei ainoastaan hoida jotakin ongelmaa, vaan hän haluaa olla meille Jumala, hän haluaa olla taivaan Isä, hän haluaa päästä kanssamme vuorovaikutussuhteeseen. Emme saa ottaa vastaan Jumalan lahjoja ottamatta vastaan Jumalaa itseään. Jumala tuhlaa lahjojaan meille, mutta meidän tulee tuhlata hänelle myös kiitosta.

Joskus rukousvastaus viipyy niin, että meistä tuntuu, etemme saa pyytämäämme. Ehkä Jumala silloin pakottaa meidät huutamaan hänen puoleensa, koska hän haluaa vetää meitä lähelleen. Lapsenlapsemme itkee ja huutaa, polkee jalkaa ja kiukuttelee, jos ei saa haluamaansa. Ehkä sinunkin pitäisi tehdä niin taivaallisen Isän kanssa? Heltyyhän siinä nyt kovaluontoisempikin vanhempi, jos ei muusta syystä, niin vain päästäkseen rauhaan. Muistathan Jeesuksen vertauksen väärästä tuomarista, joka ajatteli: ’Minä autan häntä saamaan oikeuden, muuten hän ennen pitkää repii minulta silmät päästä.’ (Luuk.18:5).

Herra sanoi: ”Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari. Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? Luuk.18:6-7.

Onko sinulla jokin sydämen taakka, jonka olet rukouksessa vienyt Herralle? Ehkä sinä tarvitset pelastusta ja syntien anteeksiantamusta? Ehkä sinä tarvitset Pyhän Hengen kasteen? Ehkä sinä tarvitset puolison? Ehkä sinä kaipaat omaa lasta? Ehkä sinä tarvitset jonkin ratkaisevan selvyyden asioihisi? Oletko sinä päivin ja öin huutanut aiheesi vuoksi Herran puoleen? Huutohan voi olla myös sydämen hiljaista huutoa – äänetöntä, mutta Jumalan korvissa äänekästä. Tartu Jumalan lupauksiin. Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle. Jer.33:3. Tai käytä yleistä hätänumeroa: Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua. Ps.50:15. Myös Sakarjan kirjassa on tämä lupaus:

He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille. Sak.13:9.