Simo – Sivu 384 – Usko kasvuun

Uusi testamentti kertoo käännynnäisestä nimeltä Nikolaos, joka tuli valituksi Jerusalemin seurakunnassa diakonin virkaan (Ap.t.6:5). Myös Matteus viittaa käännynnäisiin, kun hän puhuu fariseusten ja saddukeusten tekemästä lähetystyöstä (Matt.23:15). Käännynnäinen on käsitykseni mukaan ihminen, joka on ryhtynyt kannattamaan kristinuskoa ja valinnut kristillisen elämänkatsomuksen. Käännynnäinen ei ole tullut varsinaisesti uskoon, sillä häneltä on jäänyt parannus kesken.

On myös uskovia, jotka ovat kyllä tulleet uskoon, tehneet parannuksen ja uudestisyntyneet elävään uskoon, mutta joiden usko on jäänyt lähtökuoppiin. Normaali hengellinen kasvu ei ole lähtenyt syystä tai toisesta sujumaan. Kasvu tarkoittaa opetuslapseutta. Uskoon tulleesta tulee opetuslapsi, kun hän alkaa kuunnella Jumalan sanaa ja sulauttaa sitä itseensä ja sitä kautta kasvaa uskon kuuliaisuuteen. Jumalan sanan tulee uudessa liitossa tulla kirjoitetuksi meidän sydämemme tauluun. Vasta kun olemme omaksuneet jonkin käskyn niin että se ohjaa meitä sisältäpäin, olemme tuon käskyn suhteen opetuslapsia. Käännynnäisiä on siellä täällä, mutta keskenkasvuisia uskovia on joka puolella. Minäkin huomaan aika ajoin, että en ole vielä sallinut Pyhän Hengen kirjoittaa jotakin Jumalan sanan totuutta sydämeeni – ulkoa muistan asian kyllä hyvin.

Haluan olla armollinen sinua kohtaan, hyvä lukijani. En osoittele yhtään ketään yhtään mistään, mutta olen huomannut itsestäni, että hengellinen kasvu ja pääseminen uskossa aikuiseksi on elämänikäinen prosessi. Sen tähden on tarpeellista viipyä alati sanan äärellä. Jokin jyvä siitä aina tipahtaa sydämen pohjalle. Jostain salaperäisestä aukosta se livahtaa sinne. Sellainen Jumalan sanan jyvä on vähän kuin muistojen vanha markka – kun se kilahti pajatson keskimmäisestä aukosta, se sai aikaan koko baarin herättävän kilinän. Sitten oli kolikoita niin etteivät kahteen kouraan mahtuneet. Tällä vertauksella haluan sanoa: Jumalan sana, joka uskossa sulautuu meihin ja jolle alamme tulla kuuliaisiksi, saa aina aikaan hedelmää. Se on kuin meidän hengellisen moottorimme polttoainetta. Se on sylin täydeltä taivaan valuuttaa.

Haluan siis rohkaista sinua, joka olet hyvän matkaa kulkenut uskon tietä ja kasvanut Herran tuntemisessa, oppinut aimo annoksen opetuslapsen kuuliaisuutta: jatka samaan malliin. Kasvu voi olla hidasta, mutta yleensä se on aina hidasta. Pääasia, että et jää paikallesi ja luisu takaisin maailmaan. Liian monen kasvu on pysähtynyt, jopa kuihtunut pois. Eräänkin henkilön kohdalla olen joutunut mielessäni toistelemaan viime aikoina: tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas. 2.Tim.4:10 KR38. Mutta aivan samoin kuin paljo pajatson pelaaminen tuottaa harjaantumisen kautta paljon kolikoita, samoin runsas Jumalan sanan viljely tuottaa satoa. Kuuliaisuus on se keskimmäinen aukko, joka tyhjentää pajatson. Kuuliaisuus Jumalan sanalle on voimallista.

Niinpä haluan sanoa sinulle, Jumalan ihminen, ole uskollinen, ole sinnikäs. Pian saat päästä sille tasolle, jossa sinun pajatsosi tyhjenee. Kaikki sinun ympärilläsi huomaavat sen. Kilinä kuuluu kauas. Sinusta tulee käyttökelpoinen astia Jumalan käteen ja sinä saat olla siunaukseksi monille. – Aamen, tapahtukoon niin.

Jos haluamme oppia tuntemaan Kristuksen läheisesti, meidän on parasta varautua hänen kärsimyksiensä osallisuuteen. Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä (1.Piet.2:21).

Mistä Kristus – siis Kristuksen opetuslapset hänen ruumiinsa jäseninä – tänä päivänä kärsivät? Ainakin siitä, että kun julistetaan evankeliumia tai opetetaan Jumalan sanaa, niin harvat kuuntelevat. Hän vastasi heille: ”Jos minä teille sanon, niin te ette usko; ja jos kysyn, ette vastaa. Luuk.22: 67-68. Myös siitä, että ihmiset eivät palvele Herraa kaikesta sydämestään, mielestään ja voimastaan, vaan puolisydämisesti. Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana (Matt.15:8). Myös siitä, että hänen seurakuntaansa on tullut julmia susia, jotka eivät lampaita sääli, vaan raatelevat niitä. Niin profeetat kuin papitkin ovat eksyneet minusta kauas. Jopa omassa temppelissäni joudun katselemaan heidän pahuuttaan. Jer.23:11.

Oletko sinä joutunut tämän pahan maailmanajan keskellä kokemaan samaa kuin Loot? Päivästä päivään tuo hurskas mies sydämessään kärsi, kun hän joutui elämään heidän keskellään ja katselemaan ja kuuntelemaan heidän jumalattomuuttaan. 2.Piet.2:8.

Jos et ole kokenut näitä harmeja ja muita kärsimyksiä, joita lopun ajan kristityt joutuvat kokemaan, varaudu ainakin siihen henkisesti, sillä jonain päivänä voit Jumalan tahdosta joutua suremaan, kokemaan tuskaa, kärsimään toisten syntien tähden. Älä pakene sitä, sillä se on aidon lapseuden merkki. Se on myös merkki siitä, että olet kasvanut aikuiseksi uskossasi, sillä näitä kipuja ei käsittääkseni anneta ihmisille, jotka vielä elävät uskossaan lapsen tasolla. Se on myös merkki siitä, että olet Kristukselle läheinen ja rakas opetuslapsi. Ja voi hyvin olla, että en vielä viitannut kärsimykseen, joka on erityisesti sinua varten räätälöity – uskon, että sellaisiakin haavoja on Jumalan pyhille varattuna. Risti, jossa on sinun nimesi.

Rohkaisen siis sinua: se kaikki on Jeesuksen seuraajalle ja ristin tien kulkijalle normaalia. Kivuliaasti, haavoitettuna, maahan lyötynä, rikki raadeltuina saamme toisinaan tehdä elämän tien matkaa. Mutta mikä palkinto odottaakaan! Ajattele: Kristus itse ottaa sinut vastaan ja sanoo: ”Lapseni, oletpa sinä minun näköiseni! Sinullakin on samanlaisia arpia kuin minulla!” Hän lohduttaa sinua ja hänen sylissään tiedät, että mikään paha ei voi sinua enää kohdata.

Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan. Jes.65.18.

Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. 2.Kor.4:17.