Kategoria: Rohkaisu

Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.” Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. Ps.32:5.

Ihmiset usein vaativat, että me tunnustamme syntimme heille. Minäkin sain aikoinaan paljon ohjeita, minne minun pitäisi mennä synneistäni puhumaan ja missä olisi oikea alttari, jonka ääressä piti polvistua. Minä olin kuitenkin harmistus monille, sillä tein parannusta pitkään ja hartaasti ja hyvin hiljaisesti omassa yksityisessä elämässäni. Puhuin asioista Jumalalle, en juurikaan ihmisille. En etsinyt alttareita ja herätyskokouksia. Julkinen ”jättäytyminen” – se tuntui aivan liian kaavamaiselta. Minun piti kokea Jumalan muuttava voima ihan oikeasti eikä jonakin tunneliikutuksena jossakin yllytyksen keskellä.

Niinpä voin sanoa sinulle, joka tänä päivänä kipuilet ihmisten odotuksien takia tai sinulle asetettujen uskonnollisten vaatimusten takia: Jos sinulla on synnintunto, jos odotat Jumalan apua mieltäsi painavaan asiaan, mene Herran kasvojen eteen, tee se missä tahansa, ja sinä saat kokea Jumalan armon. Siihen ei tarvita erityistä paikkaa eikä edes seurakuntaa ympärille. Jeesus Kristus on se taho, jonka puoleen voi jokainen kääntyä, jos jokin asia painaa, jos helvetin tai kuoleman pelko varjostaa elämää, jos ihmiset syyllistävät ja jos omatunto soimaa. Kun me vilpittömin mielin etsimme apua hengelliseen hätäämme, Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä ja vääryydestä. Ihmisten mielipiteet ja odotukset voi jättää omaan arvoonsa.

Kun olet saanut kohdata Jumalan pelastavan armon ja Jeesuksen veren puhdistavan voiman, ei sinun tarvitse enää katsella taaksepäin, saat katsella eteenpäin. Puhtain ja iloisin mielin saat seurata Herraa ja pitää vain huolen, että omatuntosi säilyy puhtaana. Usko voi alkaa pienestä ja olla aluksi herkkää ja hentoa, mutta se on mahtava tekijä ja on tarkoitus, että se kasvaa sinun elämässäsi ja sinä kasvat uskossa täyteen mittaan, täyteen aikuisuuteen ja kypsyyteen (Ef.4:13) – varaa siihen loppuelämäsi. Kun Jeesus Kristus on tullut elämäsi Herraksi, saat kokea todeksi psalmin lupauksen:

”Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.” Ps.32:8.

Siinä on monta lupausta yhdessä virkkeessä: opetan, osoitan, neuvon, seuraan katseella. Jos luemme vielä seuraavankin psalmin 33, löydämme lisää lupauksia: valvon, pelastan, turvaan. Ja psalmi päättyy kauniisti:

Me odotamme hartaasti Herraa, hän on meidän turvamme ja kilpemme. Hän on meidän sydämemme ilo, hänen pyhään nimeensä me luotamme. Herra, tue meitä uskollisesti, kun me panemme toivomme sinuun. Ps.33:20-22.

Kun sinä panet toivosi Herraan, hän antaa sinulle siunatun vuoden 2018!

Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen. Ps.66:12 KR38.

Oletko sinä joutunut koskaan yliajetuksi? Enkä puhu nyt liikenteestä. Yliajaminen sosiaalisessa elämässä, henkisessä ja hengellisessä elämässä on varmaan useimmille tuttua. Joudumme kokemaan noita ikäviä tilanteita, kun meidät väkivaltaisesti kaadetaan ja jätetään loukkaantuneena makaamaan. Tämä yliajaminen voi olla myös hiljaista – joku sivuutetaan kokonaan, jätetään kuulematta omassa asiassaan tai vaietaan kuoliaaksi. Tämä on varsin yleistä myös seurakunnassa, jossa kaikki inhimillinen on läsnä ja kaikenlaiset juonittelut juonitaan ja pelit pelataan ja heikot jyrätään. Sitten näille jyrän alle jääneille saarnataan ”sisarista ja veljistä Kristuksessa”… Näin kuva sekä pyhyydestä että tekopyhyydestä alkaa hahmottua.

Seurakunnassa voi nousta esiin turhautumista, kun joku ei saa tavoitteitaan läpi. Sitten hän voi ajaa asiaansa tulen voimalla, kuten Absalom: Silloin hän sanoi palvelijoilleen: ”Te tiedätte, että Joabilla on minun maani vieressä pelto, joka kasvaa ohraa. Menkää ja sytyttäkää se tuleen.” Absalomin palvelijat sytyttivät pellon palamaan. 2.Sam.14:30. Tai kateus voi aiheuttaa sen, että ryhdytään sammuttamaan henkeä. Kylmää vettä vaan niskaan, jos ei peräti likasanko.

Eihän näistä ole kiva edes puhua eikä tällainen puhe ainakaan rohkaise. Se rohkaisu, joka tähän kätkeytyy, on Jumalan reaktiossa: ”Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen”. Kaiken tällaisen vihamielisen kohtelun jälkeen Jumalan palvelija saa kokea Herran uskollisuuden. Näyttää suorastaan siltä, että nuo vastoinkäymiset ovat ehto sille, että Jumala voi ilmestyä. Hän rakastaa omiaan, jotka maksavat uskostaan hintaa. Jumala haluaa näyttää hyvyytensä ja armonsa erityisesti sille, joka on joutunut kestämään ihmisten vihaa ja kateutta, hengen sammuttamista ja parjaamista.

Niinpä sinäkin voit tänään tarkistaa oman tilanteesi ja arvioida uskosi määrän. Onko elämäsi ”riittävän kurjaa”, että voisit näyttää vihamiehillesi, miten hyvä Jumala on, miten voimallinen Herra onkaan, millaisen yltäkylläisyyden hän on sinulle varannut? Riittääkö uskosi ja jaksatko nousta jaloillesi vielä? Nousetko maasta ylös niin kuin Paavali nousi kivityksensä jälkeen (Ap.t.14:20)? Viritätkö sydämesi kiitokseen niin kuin Paavali ja Silas Filippin vankilassa, jossa heidät oli perin pohjin piesty (Ap.t.16:25)?

Hyvä. Sinulla on elämäsi tilaisuus sinä päivänä, kun sinut on jyrätty ja lyöty maahan. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.2.Kor.4:8-10.