Joskus muistelemme vaimoni kanssa entisiä aikoja, kun olimme seurakunnan jäseniä ja kävimme säännöllisesti kokouksissa. Sunnuntain päiväkokous oli joskus hyvä, mutta joskus siitä jäi paha maku suuhun. Koko viikko saattoi mennä toipumiseen, että jaksoi taas seuraavana viikonloppuna kuunnella lisää haukkumista.
Ainakin siitä oli se hyöty, että joutui pakostakin ymmärtämään, että evankeliumi on ilosanoma – ei syytöskirjelmä. Jos uskosta tulee meille suma vaatimuksia, kokoelma sääntöjä ja itsesyytöksiä, ankaraa ja askeettista elämää, emme ole käsittäneet uskon olemusta. Uskon pitäisi olla suuri helpotus, syvä vapauden tunne, ihana toivo, iloinen odotus, turvallisuus ja luja luottamus. Uskon pitäisi olla mielenkiintoista ja tarjota mahdollisuuksia elää luovaa ja onnellista elämää.
Joillekin uskosta tulee jihadismia – myös kristillisestä uskosta. Joidenkin kohdalla se saa käyttövoimansa yksinkertaisesti vihasta. Usein vihan taustalla on laki, nimittäin: Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan. Room.4:15. Jotkut eivät varsinaisesti päädy lain alle, he päätyvät oikean opin alamaisuuteen. Kaikenlainen oikeassa oleminen sitten synnyttää uskon kiihkoilua. Oikea oppi voi myös olla meidän kirkon oppi, oman herätysliikkeen ikiomat uskon lausumat – ne tabut.
Pyhä Henki toimii vastapainona. Hän kestää meissä kaiken uskonkiihkoilun paineet ja antaa tilalle ilon ja rauhan.
Minun lukijoistani osa on niitä, jotka ovat jääneet pois seurakunnan yhteydestä tai ovat enemmän tai vähemmän väljästi mukana. Näitä sivuun jääneitä syyllistetään, vaikka seurakunnan vastuunkantajat voisivat hyvinkin mennä itseensä. Joskus olisi hyvä, jos kokonainen kirkkokunta osaisi kääntää suuntaa pois kaikenlaisesta kiihkoilusta ja heikkojen lyömisestä ja sorrettujen syrjimisestä ja ottaa armon asenteen, avartua ja antaa tilaa erilaisuudelle, antaa tilaa epätäydellisyydellekin. Onhan loppujen lopuksi niin, että Jeesus tuli tänne maailmaan meidän puutteitamme korjaamaan. Ei hän tullut täydellisiä varten.
Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan. Gal.2:21.
Olkaamme päättäväisiä siinä, että asetamme itsemme Jumalan käyttöön ja hänen evankeliuminsa lähettiläiksi:
Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. 2.Kor.5:19-21.
Usko kasvuun 