Kategoria: Rohkaisu

Elin lapsuuteni 1950-luvulla ja minulla on joitakin muistikuvia jouluista, jotka vietimme yhdessä sukulaisten kanssa. Yksi muisto on valokuvan ottamisesta. Kaikki valot sammutettiin, pääsin isän syliin (mitä ei muuten tapahtunut) ja sitten pimeässä odottelimme, milloin tapahtuisi ’tösähdys’ – siis magnesiumjauheen syttyminen ja siitä seuraava kirkas valon välähdys. Sotien jälkeen tällaista tekniikkaa käytettiin välillä rauhanomaisiin tarkoituksiin. Mitäs – kuvista tuli hyviä. Suorastaan yllättävän hyviä. Tai oliko vanhin veljeni vain niin taitava kameransa kanssa?

Hengellisessä elämässä tapahtuu samanlaista. Me istumme pimeässä – luonnollisessa olotilassamme olemme kuin sokeita, hapuilemme pimeässä (Ap.t.17:27). Sitten Jumalan sana ilmestyy meille, Kristuksen elävä ja voideltu sana välähtää kuin salamavalo, ja me näemme yhtäkkiä kaiken, kirkkaasti ja selkeästi. Saamme ilmestystietoa ja käsityskykymme syvenee. Saamme tilanteesta pysyvän muiston ja huomaamme jotakin, mitä emme tienneet ja mikä tulee meille yllätyksenä – minähän olen tässä isän sylissä!

Kristuksen sana on juuri tuon kaltainen. Oivallamme sen kautta, että kaikki mitä meidän pimeydessämme tapahtuu, ei ole pelottavaa, uhkaavaa ja sokean kohtalon sanelemaa, vaan se on Jumalan armon todellisuutta – olemme taivaan Isän sylissä, kaikkien rakkaiden ympäröiminä. Elämme ikuisen joulun keskellä, Jeesus on tullut, enkelit laulavat. Olemme turvassa. Jumalan valtakunnan todellisuus on tullut ja valaisee maailmamme.

Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Room.14:17.

Siunatkoon sinua tänään meidän Herramme hyvä käsi ja ympäröiköön sinua taivaan Isän syli, sillä kaikki Jumalan hyvyys ympäröi sinua – tuntui miltä tuntui. Sinun päiväsi voi olla harmaa ja synkkä, suorastaan pimeä, mutta Herran armo ympäröi sen, joka häneen turvaa. Ps.32:10. Sinä et ole missään heitteillä, sinä olet hänen sylissään.

Iloitse, tytär Siion, huuda riemusta, Israel! Juhli ja laula täysin sydämin, tytär Jerusalem! Herra ottaa pois tuomiosi ja karkottaa vihollisesi. Herra, Israelin kuningas, on keskelläsi, sinun ei tarvitse pelätä mitään pahaa. Sinä päivänä sanotaan Jerusalemille: – Älä pelkää, Siion, älä anna kättesi hervota! Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. Sef.3:14-17.

Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin. Mark.9:8.

Muistamme, että Pietari kääri hihojaan ja lupasi ryhtyä rakennuspuuhiin tehdäkseen kolme majaa, kun pilvi peitti heidät ja näkyvyys hävisi hetkeksi kokonaan. Tässä tilanteessa Jumala puhui: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” (Mark.9:7)

Mielenkiintoista, miten hengellisen elämän erilaiset vaiheet on tässä pähkinänkuoressa: valtava into toimia omassa voimassa, jota seuraa lamaannus kun silmissä sumenee, Jumala puhuu vihdoin, kun itse ei osaa mitään tehdä tai ymmärtää. Ja mikä onkaan neljäs vaihe – Jeesus yksin.

Oletko sinä käynyt läpi tällaisia vaiheita uskonelämässä? Voin sanoa, että on hyvä herätä siihen, että sumu hälvenee ja voi kokea, että Jeesus on läsnä. Hän on siinä ja kun hän on vierelläsi, sinulla on kaikki. Turhaa on kaikki ihmisen hosuminen. Turhia ovat luulot omasta voimasta. Turhaa on kaikki visuaalinen loistokkuus ja kauniin musiikin tenho, jos ei voi kuulla Jumalan ääntä, selvää puhetta, sitä selkokieltä, joka korostaa vain yhtä asiaa: Jeesus on minun rakas Poikani, kuunnelkaa häntä!

Niin monet asiat tahtovat meitä viehättää ja viedä mukanaan. Uskokin tarjoaa niitä sivuasioita ja johdannaisia niin paljon. Seurakunnilla on taipumus muuttua puuhamaiksi, joissa puuhataan milloin mitäkin. Ja tämä netti se vasta puuhamaa onkin.

Halusin siis muistuttaa itseäni ja lukijoitani tästä kestoaiheesta, jonka nimi on Jeesus. Hän olkoon elämämme keskipiste, rakkain persoona, kaiken huomiomme ansaitseva henkilö. Hänestä sanotaan mainesanoja, jotka meidän tulisi voida itse todentaa ja ihmetyksen vallassa sanoa ”Aamen – sitä hän totisesti on!” Hän on Elämän leipä, hän on totuuden valo, hän on tie, hän on portti ja hän on lammasten Paimen. Hän on uskomme perustaja ja täydelliseksi tekijä, A ja O. Hän on kuningas, hän on Jumalan Poika. Ja luettelo jatkuu…

Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Hepr.1:3.

Antakaamme kunnia hänelle ja eläkäämme sen kutsun arvoisesti, jonka olemme häneltä saaneet. Hän ansaitsee, että palvelemme häntä kaikesta sydämestämme, mielestämme ja voimastamme. Hän ansaitsee olla keskipisteenä elämässämme.