Ristin tietä voittoon

Luin taas tarinaa Jaakobin toiseksi nuorimmasta pojasta Joosefista. Hän jäi äidistään orvoksi lapsena, mutta isä hemmotteli häntä. Hänestä tuli vähän itsekeskeinen ja leuhka tapaus, nykyään saatettaisiin haukkua narsistiksi. Hänellä oli orpo osa veljiensä keskuudessa ja häntä kiusattiin. Kaikki nämä kokemukset muovasivat häntä. Mutta ne vastoinkäymiset, joita hän joutui teini-iässä kokemaan, olivat vielä raaempia.

Joosef on Kristuksen esikuva. Hänen tarinansa kertoo paitsi isänsä lempilapsesta myös viattomasta kärsijästä. Minä jouduin lapsena käymään kylällä hakemassa kananmunia. Se oli pelottavaa, olinhan vielä alle kouluikäinen. Tein sen pakon edessä, pelosta täristen, mutta eihän se ollut missään mittakaavassa Joosefin kokemusten kanssa. Mietin vain, miten hänen piti lähteä Sikemiin – kymmenien kilometrien päähän etsimään veljiään. Hän sai sitten – seikkailtuaan yksin outoja mantuja ja vietettyään öitä taivasalla – kuulla, että veljet olivat menneet Dotaniin. Piti siis patikoida vielä n.30 kilometriä!

Tunnemme Joosefin kohtalon. Hän joutui veljiensä pahoinpitelemäksi ja myydyksi orjamarkkinoille. Hän päätyi Egyptiin Potifarin taloon. Jumala piti hänestä huolta, mutta sielunvihollinen punoi uusia juonia hänen päänsä menoksi. Potifarin vaimo teki hänestä katalan ilmiannon. Hänen valheellisen syytöksensä takia Joosef joutui vankilaan. Vankilassa hän tapasi Faaraon juomanlaskijan, joka olisi voinut auttaa häntä, mutta unohti hänet.

Oletko sinä kokenut samoja asioita? Paavali toteaa: Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Room.15:4. Joosef on sellainen Raamatun henkilö, joka on valmis antamaan meille paljon kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Hän on valmis olemaan vertaistukena, kun meitä ei ymmärretä, kun meistä puhutaan valheita, kun meidät unohdetaan. Hän on valmis auttamaan meitä, kun tarvitsemme kestävyyttä koetuksien keskellä. Hän jaksoi säilyttää uskon Jumalaan kaiken vääryyden kohdatessa, hän jaksoi säilyttää korkean moraalinsa, kun häntä yritettiin horjuttaa. Hän jaksoi antaa anteeksi veljilleen, jotka tekivät hänelle niin paljon pahaa.

Hän myös sai palkinnon siitä, että säilytti moraalinsa ja uskonsa, mielenterveytensä ja puhtaan omantunnon kaiken jälkeen. Hän sai ylennyksen korkeaan asemaan egyptiläisessä hallinnossa ja hän sai Jumalan avun tehtäviinsä ja Hengen voitelun kutsumuksensa täyttämiseen. Hän on esimerkki, joka innoittaa meitä olemaan kuuliaisia hengen äänelle, uskomaan aina Jumalan suunnitelmaan, luottamaan Jumalalta saatuun näkyyn. Hän uskoi, että ristin tie on voiton tie.

Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. 1.Piet.1:5-6.

Kääntymyksen kautta syvään iloon

poikarannallaJumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se johtaa pelastukseen. Maallinen murhe sen sijaan tuottaa kuoleman. 2.Kor.7:10.

Parannuksesta puhuttaessa ihmiset usein ajattelevat, että nyt puhutaan syntien tunnustamisesta ja pois panemisesta. Monet kokevat tällaisen puheen vastenmielisenä, kun ”taas minua muistutetaan siitä vanhasta asiasta”. Jokin syvään juurtunut häpeän tunne voi nousta pintaan ja sen myötä korvat menevät lukkoon, kädet nousevat puuskaan ja mielen täyttää asenne: tuota heppua minun ei tarvitse kuunnella!

Parannus on muutakin. Siinä ihminen kääntää elämänsä suuntaa Jumalan sanan mukaiseksi vähän niin kuin rautainen neula kääntyy kompassissa magneettikentän mukaan. Siinä tehdään työtä oman elämän ja persoonan kanssa, jotta se suuntautuisi oikein. Parannus ei ole silloin harmittavaa ja työlästä hikoilua, vaan ilo.

Oletko huomannut, että kasvitkin osaavat ”tehdä parannusta”? Ne nimittäin osaavat kääntää lehtensä ja kukkansa suoraan aurinkoa kohti. Sitä se parannus on: Kristuksen puoleen kääntymistä, niin että ihminen alkaa joka solullaan suuntautua häneen ja alkaa imeä hänestä valoa ja lämpöä elämäänsä. Usko tai älä: Se muuttuu meissä voimaksi ja energiaksi. Se on parannuksen paras hedelmä: elämäniloinen ihminen, joka säteilee sitä samaa valoa, missä on aikaansa viettänyt.

Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen. Luuk.15:10.