Kategoria: Rohkaisu

Muistatko Corrie ten Boomin? Hän piilotteli juutalaisia sodan aikana. Eräs piilopaikka oli lattian alla. Sinne päästiin salaisesta luukusta, joka sijaitsi keittiön pöydän alla. Kun natsit tulivat tekemään etsintöjä talossa, he kysyivät: ”Missä ne teidän piilottelemanne juutalaiset ovat?” Corrien sisar Betsie vastasi: ”He ovat tuolla pöydän alla!” Se ymmärrettiin vitsiksi ja piilossa olleet eivät paljastuneet.

Hyvin samanlainen tilanne on kerrottu Raamatussa. Kun Jonatan ja Ahimaas toimittivat salaista viestiä Absalomin kapinan aikaan, heidät piilotettiin pihakaivoon. Kerrotaan: Absalomin miehet tulivat taloon vaimon luo ja kysyivät: ”Missä Ahimaas ja Jonatan ovat?” Vaimo vastasi: ”He menivät tuonne veden suuntaan.” 2.Sam.17:20.

Kummassakin tapauksessa rehellinen vastaus harhautti etsijät. Joskus elämässä tulee tilanteita, että tarvitsemme piilopaikkaa. Jumala on luvannut suojella meitä, jos joudumme pahojen ihmisten vainon kohteiksi. Hän lupaa: Kun vaara uhkaa, hän ottaa minut majaansa. Hän antaa minulle suojan teltassaan, nostaa minut turvaan kalliolle. Ps.27:5. Vanha käännös sanoo ”hän kätkee minut” ja King James korostaa tätä kahdesti ilmaisulla ”he shall hide me”.

Niinpä saamme luottaa Herraan, kun etsimme suojaa ja turvallisuutta. Voimme kätkeä itsemme hänen armosiipiensä suojaan. Hänen läheisyydessään emme joudu suden hampaisiin tai pahojen saaliiksi. Aina emme löydä hyvää piilopaikkaa, mutta Jumala voi tehdä meidät näkymättömiksi ilman piiloakin. Hän voi sokaista ihmiset, jotka tahtovat meille pahaa, kuten Lootin tapauksessa (vrt.1.Moos.19:11).

Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. Ps.31:3. Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Ps.91:4. Hän on uskollinen suojelijani, hän on linnani, hän on turvani ja pelastajani, kilpi, jonka taakse suojaudun. Ps.144:2.

Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvakallioni! 2.Sam.22:47.

Lasten laulussa sanotaan: ”kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on”. Tämä onkin yksi evankeliumin sanoman peruspilareista – se kuuluu kaikille. Jokainen on kutsuttu sisälle elämään ja jokaiselle on varattuna Jumalan lapseuteen kuuluvat lahjat.

Äideillä on joskus paljon haastetta siinä, että saa sisaruskateuden pysymään aisoissa. Kun yhden lapsen synttärit lähestyivät, eräs äiti oli keksinyt kirjoittaa lapulle ”minunkin vuoroni tulee” ja antaa sen nuoremmalle siskolle. Hänen kuului pitää sitä taskussaan ja katsoa riittävän usein, ettei kateus pääsisi valloilleen. Äiti järjestäisi kyllä yhtä hyvät synttärit jokaiselle lapselleen. Lahjoja olisi yhtä paljon, kakku olisi yhtä komea, laulu laulettaisiin yhtä innolla, onnentoivotukset olisivat yhtä raikuvat ja huomion keskipisteenä oleminen olisi yhtä antoisaa kuin muillakin.

Voimme vähän hymyillä tälle, mutta monet äidit (ja miksei isätkin) ovat toisinaan ihan purjeessa sisaruskateuden kanssa. Joulut ovat helpompia, koska silloin kaikki saavat lahjoja, mutta ne synttärit! Olemmeko me aikuiset sitten yhtään kypsempiä? Eikö vain kateus nouse kuin tulva keväällä, kun joku saa myönteistä huomiota osakseen? Jos joku saa seurakunnassa tunnustusta ja jonkin luottamustoimen, heti nousee ajatus mieleen: ”minun olisi pitänyt saada vähintään sama kohtelu”.

On niin vaikeaa iloita toisen menestyksestä, koska unohdamme, että meillekin on annettu riittävästi lahjoja. Jokainen on saanut oman osansa Jumalan armosta, jokainen on saanut osansa uskosta, jokainen on saanut osansa sovituksesta, jokainen on saanut kutsun palvella, jokainen on saanut lahjoja, joita voi käyttää. Emme ole jääneet osattomiksi, vaan meille jokaiselle on varattuna Jumalan armon ihanuutta riittävästi. Persoonallisuutemme on erilainen ja kutsumuksemme on erilainen, uskon määräkin voi olla erilainen ja aika, jolloin hengellinen elämä meissä kukkii ja tuottaa satoa, on erilainen. Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Sananl.3:1. Mutta Jumalan hyvyys ympäröi meitä kaikkia. Emme jää huonommalle osalle, emme jää paitsi, kun Jumala jakaa siunauksiaan.

Mitä siunauksia sinä oletkaan saanut! Jumala on tarkoittanut, että jaamme niitä siunauksia, joita olemme saaneet. Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus. 2.Kor.8:14. Vanha käännös sanoo ”että syntyisi tasaus”. Lasten synttärit voivat opettaa meitä tässäkin – karkit vaan jakoon!