Rohkaisu – Sivu 194 – Usko kasvuun

Jos teemme raamattuhaun sanoilla ’mitä näet?’ saamme 7-10 erilaista jaetta, joissa on tuollainen kysymys. Jumala siis on utelias tietämään, mitä hänen palvelijansa näkevät. Jeremia näki mantelipuun oksan ja kiehuvan padan sekä korillisen viikunoita. Aamos myös näki korillisen loppukesän hedelmiä sekä luotilangan. Sakarja näki kultaisen lampunjalan ja lentävän kirjakäärön. Apostoli Johannes myös näki ilmestyksiä ja kertoi niistä Ilmestyskirjassa.

Yleensä siis profeetat näkivät jotakin tavallista, jotakin arkipäiväistä. Heidän piti vaan osata tulkita näkemäänsä ja ymmärtää, mitä Jumala halusi sanoa heille tuon vertauskuvan kautta. Vain harvoin Jumalan ihmisten saamat näyt ovat enkelinäkyjä tai muuta taivaallista kuvastoa. Jeesus käytti paljon vertauksia. Yleensä hän otti vertaukset luonnosta ja kaikille tutuista asioista. Hän puhui lampaista, kaloista, leivistä, ruohosta, vedestä – arjen asioista.

Meidän tulee ymmärtää, että tavallinen ja taivaallinen ovat hyvin lähellä toisiaan. Riippuu ihmisen tavasta katsoa. Kuva ulkoisista asioista muodostuu aivoissa ja ymmärrys siitä, mitä se viestittää, muodostuu sydämessä. Niinpä usko ei ole tosiasioiden tuntemista, se on aina nähdyn tulkintaa. Usko on tapa katsoa maailmaa. Usko on lahjaa, mutta myös jotakin, joka kasvaa. Se kehittyy ajan myötä. Kun tapaan ihmisen, jolla ei ole lainkaan uskoa, olen täynnä ihmetystä, kuten Jeesuskin (Mark.6:6). Sellainen täysin uskon ulkopuolella elävä ihminen voi yhtäkkiä ilmaantua johonkin tv-ohjelmaan ja se hämmästyttää joka kerta.

Toisaalta, jos elät seurakunnan yhteydessä ja kuuntelet Jumalan sanaa, voit tuskin mitenkään välttää uskon juurtumista sinun sisäiseen maailmaasi ja tapaasi tulkita elämää. Jos vielä tietoisesti suuntaudut hengellisiin asioihin ja haluat oppia tuntemaan Jumalaa ja seuraamaan Herraa, silloin on varmaa, että kasvua tapahtuu. Jokainen hetki Jeesuksen seurassa – kun hän on aidosti läsnä – tuottaa sinussa hengellistä kasvua samoin kuin kasvi saa kasvua auringon valosta.

Haluan siis rohkaista sinua tänään näkemään Jumalan sormenjäljen kaikessa, mitä kohtaat. Voit kulkea kiitollisin mielin ja kiittää Herraa hänen lahjoistaan. Hän puhuu sinulle armon kieltä, kun osaat kuunnella. Tuuli ja pilvet, taivas ja sade, linnut ja puut – kaikki on hänestä. Terveys ja ystävät, ruoka ja asunto, isänmaa ja vapaus – häneltä nekin saamme. Jumalan sana, hengen ohjaus, palvelutyö – mitä rikkauksia saammekaan Jumalan kädestä!

Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Room.11:33. Hänen yhteydessään te olette saaneet kaikkea rikkautta, niin tietoa kuin puhetaitoakin. 1.Kor.1:5. Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä. Ef.1:7-8. Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. 1.Tim.6:6.

Elämään kuuluu se, että vastaan tulee pettymyksiä. Lapsen itkuista alkaen vanhuuteen asti meitä totutetaan selviytymään erilaisista vastoinkäymisistä. Voimme pettyä toisiin ihmisiin, pettyä Jumalan palvelijoihin, pettyä Jumalaan.

On olennainen osa elämäntaitoa selvitä näistä pettymyksistä toivoaan menettämättä. Monet masentuvat ja menettävät elämänhalunsa tai heidän mielenterveytensä kärsii. Joidenkin kohdalla voi olla kysymys siitä, että elämän pettymyksiä ei olla opittu käsittelemään.

Miten sinä käsittelet vastoinkäymisiä ja pettymyksiä? Käytkö läpi itsesäälin? Selviätkö eteenpäin hartioita kohauttamalla? Mikä on se ihmelääke, joka hoitaa sinua?

Minä olen huomannut, että asioiden vieminen Jumalan eteen helpottaa. Olen myös huomannut, että Jumala hoitaa pettymyksiäni, kun luen sanaa. Oikeastaan olen voinut ottaa Raamatun sanasta lääkettä etukäteen jo tuleviakin pettymyksiä varten.

Raamatusta löydän samoja elämäntilanteita, joissa itse joudun rämpimään. Daavid joutui ongelmiin Saulin kanssa – miten tuttua. Jeesus joutui vastatusten aikansa itsekeskeisten ja omahyväisten ihmisten kanssa – tuttua sekin. Huomaan puskevani vastakkain jotakin ajattelutapaa vastaan, joka selvästikin on Raamatun vastainen tai nousee uskonnollisuudesta – mikä selviö, että joudun näihin puskemistalkoisiin. Tai joudun kamppailuun oman itseni kanssa, joka vastustaa Jumalaa. En mitenkään löydä selvyyttä tällaiseen, ellen lue sanaa ja mietiskele sitä. En mitenkään pääse voitolle joistakin sisäisistä taisteluistani, ellen rukoile ja huuda avuksi Jumalaa.

Raamattu kädessäni – toivon sana keskellä elämän pettymyksiä. Lääke, joka hoitaa haavojani. Raamatun kirjoitukset ja Jumalan antamat unet ja sanomat luovat uskoa tulevaisuuteen, kun elämä uhkaa lannistaa.

Ei ole tarkoitus, että jäämme itsesäälin asteelle. Ei ole tarkoitus, että masennumme. Ei ole Jumalan tarkoitus, että menetämme toivomme. Ei ole tarkoitus, että alamme lohduttaa itseämme huvituksilla ja huumata itseämme maailman tarjoamilla korvikkeilla. Ei ole tarkoitus nukahtaa itsepetoksen syliin. Mikään maailmasta peräisin oleva ei tyydytä sisäistä nälkäämme ja lohduta meitä, kun olemme pettyneitä.

Käydään siis hänen luokseen, joka tyydyttää ihmisen sielun kaipuun. Menkäämme hänen luokseen, joka on Isämme ja tietää, miten lapset lohdutetaan. Ottakaamme uskon asenne. Hän on tiukasti kehottanut meitä: Pitäkää usko Jumalaan (Mark.11:22 KR38).

Vain uskossaan kestävä sydän näkee voiton ja saa lopullisen lohdutuksen kaikista pettymyksistään.