Kategoria: Rohkaisu

Jokainen haluaa luoda uraa. Nyt kohkataan kotiäideistä, jotka ovat uhranneet työuransa ja hoitaneet lapsia kotona. Pitäisi saada äidit irrottaa kotoa töihin. Niin tärkeäksi jotkut näkevät uran luomisen työelämässä, että lapsetkin voidaan pyyhkäistä sivuun.

Työura on kapea näkemys siitä koko elämää koskevasta kutsumuksesta – elämäntyöstä – joka siintää itse kunkin näkökentässä enempi ja vähempi hämäränä ja epämääräisenä tavoitteena. Jumalan ihmiselle tämä taivaallinen kutsumus on kuitenkin hyvin tärkeä tekijä elämässä. Kaikki pitäisi voida koota sen yhden ja ainoan otsikon alle – mikä se onkin. Pastori? Sananjulistaja? Lähetyssaarnaaja? Evankelista? Vanhin? Diakoni? Vai ehkä sittenkin opettaja? Professori? Lääkäri? Insinööri? Huippu-urheilija? – Jokainen ratkaisee elämänsä yhtälön enempi ja vähempi itse. Jumalan ihmisellä on se etu, että hän saa elämäntyönsä taivaallisen suunnittelijan kädestä.

Mutta alussa, lapsuudessa ja nuoruudessa, se elämäntyö voi vielä olla hämärän peitossa. Jokin suunta ehkä on, mutta ei oikein selvää kuvaa. Tässä samassa tilanteessa oli aikoinaan myös uskon isä Aabraham. Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. Hepr.11:8.

Meidänkin tulee lähteä liikkeelle, vaikka emme tiedä, mihin päädymme. Tarvitsemme uskoa siihen, että ryhdymme tavalla tai toisella liikkumaan päämäärää kohti. Aabraham teki niin ja sai kokea Jumalan johdatusta, mutta myös viivytyksiä matkalla. Aabrahamin elämä oli monella tavalla hapuilevaa kulkemista sinne tänne, mutta vähä vähältä se eteni kohti täyttymystään. Aabrahamista tuli uskossa vaeltamisen esikuva meille ja kaikille sukupolville. Hän voi opettaa meitä monin tavoin.

Joko sinä olet katsonut kompassista suunnan? Joko sinä olet liikkeellä? Jumalan ihmisenä sinulla on mahdollisuus saada taivaallisia neuvoja. Pilvenpatsas voi johdattaa, enkelit saattaa, Hyvä Paimen kantaa sylissään. Jumalan sana lupaa: Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Jes.58:8.

Ei ole siis mitään syytä epäröidä tai jäädä paikalleen. Sinun elämäntyösi voi tänään alkaa jostain pienestä. Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän..? Sak.4:10 KR33. Saatuasi työn alulle Jumalan hyvä käsi voi siunata sinun taimesi kasvuun. Pienestä voi kasvaa jotakin suurta ja merkityksellistä. Usko siis ja luota Herraan! Laita aina toivosi Kristukseen ja saat nähdä, että häneltä saat kaiken tarvittavan elämäntyötäsi varten.

Kirkoilla (kuten myös vanhoilla herätysliikkeillä) on tapana kohdata uskon tuomia haasteita kaavojen kautta. Jos jokin kaava ei vastaa hetken tarpeita, kehitetään uusi kaava. Kehitetään jumalanpalveluskaavoja, siunauskaavoja, erilaisia kaavamaisia oppinäkemyksiä. Sitten kaikessa pyritään selvittämään kirkon linja ja oppi niin että kaikki opetus on standardin mukaista ja kaikki virretkin ennalta hyväksyttyjä.

Valitettavasti kaavat eivät meitä pelasta. Kun Jumala loi meihin hengellisen elämän, hän antoi meille sanansa ja Pyhän Henkensä. Hän antoi meille joitakin valmiita rukousmalleja, mutta Jumala ei käärinyt kaikkea sanomaansa kaavamaiseen pakettiin. Evankeliumikin annettiin neljään kertaan, jotta siinä säilyisi yksilöllinen ote, persoonallinen ilme – että se olisi aina elävä ja tuore, ei mikään kaava. Kirjoituksia selittämään ei ollut tarkoitus ottaa mitään kaavamaista ajattelua ja standarditeologiaa, vaan oli tarkoitus, että Pyhä Henki neuvoo kulloinkin, mikä on oikea tulkinta.

Näitä mietelmiä nousi mieleen, kun huomasin, miten lujassa meissä asuu tarve ajatella opittujen kaavojen mukaan. Emme aina edes huomaa, miten sorrumme samaan kaavamaisuuteen aina uudestaan. Emme tahdo millään päästä yli esimerkiksi kirkkokuntaisuudesta, vaan aina ajattelemme, että tässä on menossa jokin kilpailu ja jako ryhmiin, erottautuminen toisista, tarve olla ylivertainen ja erilainen kuin muut. Me-henki voi tosin olla joskus hyväkin, mutta sehän sisältää aina Nuo-muut. Se erottaa meidät muista.

Onneksi saan toimia netissä, en pohjaa työtäni paikalliseen seurakuntaan tai nosta tärkeälle sijalle kuulumistani johonkin kirkkokuntaan. Onneksi täällä netissä voi puhua kenelle tahansa uskon suuntaan katsomatta. Jotkut suosittelevat minulle tarkkaa valikointia, kun teen yhteistyötä, mutta eihän täällä voi valikoida sitä, kuka tykkää ja kuka ei. En voi valikoida sitä, kuka jakaa näitä kirjoitelmia Facebookissa, kuka ei. Ja miksi pitäisi? Pitäisikö kääntymättömät ihmiset pitää jotenkin ulkopuolisina? Jeesus ei niin tehnyt, vaan hän käänsi arvostelun ylösalaisin: Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät. Luuk.5:31-32.

On tarpeellista hyödyntää sukupolvien aikana syntynyttä ymmärrystä Jumalan sanasta ja kristillisestä uskosta ja sen pääkohdista. Mutta kaavoihin kangistumista ei voi suositella. Tarvitsemme elävän uskon, emme kuolleita kirjaimia ja kiveen hakattuja opinkappaleita. Puhdas älyllisyys ei ole hyvä ratkaisu, tarvitaan tunteet peliin. Uskon on tarkoitus sisältää elämyksiä. Tarvitsemme Pyhän Hengen elävää läsnäoloa, hänen antamaansa viisautta, hänen innoitustaan ja luovuuttaan, silloin emme hyydy rutiineihimme, kangistu rituaaleihin ja kivety konemaiseen uskoon, vaan saamme lapsen tavalla löytää aina uutta ja uutta iloa ja tehdä uusia löytöjä, ihastella aina Jumalan luomistekojen ihmeellisyyttä ja hänen armonsa valtavaa vyörymistä maailmaan, kun Jumalan hyvyys virtaa Kristuksen kautta herkeämättä kuin Niagara.

Aamen, ylistys hänelle, joka lupaa: Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Valit.3:23.