Turhan kunnian tavoittelu

vapausEmme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. Gal.5:26.

Seurakunnassa pulpahtavat esiin maailman alkuvoimien aikaansaamat ongelmat. Yksi tällainen ”alkuvoima”, alkukantainen vanhan luonnon ylläpitämä tarve on saada kunniaa ja arvostusta toisilta ihmisiltä. Sitä ruokkii kilpailuhenki, joka on ihmisen normaali ominaisuus, mutta huonosti hengelliseen elämään soveltuva piirre. Seurakunnalliset ympyrät antavat monille tilaisuuden tavoitella johtajuutta ja erityisasemaa ja näin voivat vilpittömätkin ihmiset sotkeentua erilaisiin tönimisiin, kampittamisiin ja kiilaamisiin. Näistä syntyy joskus sellainen ihmissuhdesoppa, josta Paavali varoitti galatalaisia:

Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Gal.5:15-17.

Jeesus näki myös kirkkaasti nämä ongelmat, joita vanha luonto nosti ihmisten keskuudessa esiin, ja totesi: Te kärkytte kunniaa toisiltanne ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee yhdeltä ja ainoalta Jumalalta. Joh.5:44.

Näissä kilpailuissa voitolle päässeet ovat, ihme kyllä, niitä jotka luopuvat uskosta ensimmäisinä. He näyttävät keksivän muita nopeammin, että heidän kilpailuhenkisyytensä sopii paremmin maailmaan ja siellä kunniaakin jaetaan auliimmin kuin seurakunnassa. Häviölle ja jalkoihin jääneet ovat yleensä sitkeämpiä uskossa. He huomaavat, että asema, jonka he seurakunnassa voivat saavuttaa, on loppujen lopuksi aivan eri kuin heidän aito ja oikea kutsumuksensa. He ottavat etäisyyttä seurakunnan arvojärjestelmään ja keskittyvät omaan näkyynsä, joka jostain Jumalan viisaudesta kulkee ohi ihmisten arvostusten, joskus kaukaakin eri reittiä kuin mitä ihmiset suosittavat.

Niinpä haluan rohkaista sinua tänään kuuntelemaan herkällä korvalla Hengen johdatusta ja seuraamaan Jumalan neuvoja. Voit jättää kaiken ihmiskunnian tavoittelun ja etsiä koko sydämestäsi sitä kunniaa, joka tulee ”yhdeltä ja ainoalta Jumalalta”. Jos sinulla on sananjulistajan kutsumus, on hyvin tärkeää panna omat mielipiteet sivuun: Se, joka esittää omia ajatuksiaan, tahtoo kunniaa itselleen. Mutta se, joka tahtoo kunniaa lähettäjälleen, puhuu totta, hänessä ei ole vääryyttä. Joh.7:18.

Tavoite voi olla vaikea ja haastava, mutta Pyhä Henki on apunamme. Hän voi johdattaa meitä niin että pääsemme kerran perille ja saamme sellaista kunniaa, joka pysyy. Emmehän halua mitään sellaista kunniaa, jonka arvo katoaa.

Sillä jos sekin, mikä on katoavaa, säteilee kirkkautta, vielä paljon kirkkaampaa on se, mikä on pysyvää. 2.Kor.3:11.

Elämän monikerroksisuus rikkautena

perhonenruohikossaOletko tullut koskaan ajatelleeksi, kuinka monikerroksinen oli Daavidin elämä? Hän oli paimenpoika, sotilas, sotapäällikkö, mutta myös rosvojoukon päällikkö, hän oli kuningas, mutta myös hullu ja mielisairas, nykyään sanottaisiin ”kärsi mielenterveysongelmista”, hän oli naistenmies, mutta myös vainottu oman perheensä keskellä, hän oli herkkä runoilija ja muusikko, mutta myös julma sotaherra. Hän oli profeetta ja arkkitehti, Jumalan suunnitelmien toteuttaja. Hän oli monisärmäinen persoona, joka jätti vahvan jäljen tälle planeetalle.

Daavid sai suuren kunnian ja hyvän maineen kaikista puutteistaan huolimatta ja Jeesus, huomattavin maan päällä koskaan elänyt henkilö, sai kunnianimen Daavidin Poika. Epäilemättä Daavid oli suurmies ja Jumalan todistus hänestä oli mairitteleva: ”mieleni mukainen mies” (Ap.t.13:22). Daavidin elämä ja persoona voidaan nähdä monessa valossa: historiantutkijan silmin, sosiologin ja teologin silmin – kuva on monitasoinen.

Emme tarvitse akateemista pohjaa tämän timantin pyörittelyyn. Voimme aivan hyvin peilata itseämme ja omaa elämäämme Daavidin persoonan valossa. Voimme oppia häneltä paljon. Kannustan lukemaan Samuelin kirjoja ja Psalmeja ja seuraamaan Daavidin jalanjälkiä, jotta hänen persoonansa tulisi tutuksi. Hänen kohdallaan, kuten koko Raamatun, on syytä arvioida myös, mitä virheitä hän teki. Voimme ottaa oppia niin Raamatun henkilöiden ansioista kuin virheistäkin.

En nyt voi syventyä siihen tarkemmin tässä. Halusin vain sanoa: katso Raamatun henkilöiden monisärmäisyyttä ja monikerroksisuutta ja ota se vastaan myönteisellä asenteella ja jopa ihastellen. Voihan se antaa aihetta myös otsan rypistyksiin ja sellaisen mielen rasitukseen, jossa koemme harmistumista, kun emme ymmärrä, kun kaikki on niin moniselitteistä ja vaikeasti omaksuttavaa. Mutta Jumalan elämä on niin mielenkiintoista, kun se ei ole ollenkaan niin mustavalkoista kuin usein halutaan kuvata. Jumalan ihmisinä olemme alituiseen salaisuuksien äärellä, keskellä selittämätöntä. Siitä löydämme itsemme, oman monisäikeisyytemme, jota emme aina ymmärrä, oman kummallisuutemme, jota voimme yrittää piilottaa ihmisiltä, mutta jonka Jumala tuntee läpikotaisin. Siitä löydämme elämän kaikkine arvoituksineen. Raamatun äärellä tulemme janoisiksi. Raamatun äärellä saamme myös juoda. Jumalan sana tarjoaa elämän monimuotoisuuden tulkintaa, antaa merkitystä selittämättömälle, avaa salaisuuksia, tarjoaa mielekkyyttä, kun sitä ei muuten löydä. Jumala on hiljaa, mutta puhuu kuitenkin. Hänen läsnäolonsa on kaikkialla luomakunnassa ja hänen ajatuksensa kyllästävät Raamatun kerrontaa.

Elämä on suuri lahja! Nautitaan elämän monimuotoisuudesta, joka on niin paljon syvempi juttu kuin pelkkä luonnon monimuotoisuus. Ja odotetaan innolla, mitä Herra on meitä varten varannut, kun hän on luvannut rakentaa meille valmiin kaupungin. Aavistelen, että hänellä on antaa meille rikkauksia, joita emme vielä käsitä edes odottaa.

Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” Joh.11:25-26.