Oikeus saada oikeutta

Älä levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen. 2.Moos.23:1.

Raamatusta nousee esiin se oikeusjärjestelmä, jonka tunnemme hyvin: syyllisen täytyy saada puolustautua syytöksiä vastaan ja tuomiota ei voida perustaa yhden ihmisen lausumalle, vaan todisteiden tulee olla kiistattomat. Tämä oikeuskäytäntö on aina ollut sielunvihollisen maalitauluna. Paholainen ei voi hyväksyä totuuteen johtavaa oikeusjärjestelmää, vaan hän yrittää aina saada oikeuden vääristetyksi. Hän onnistui varsin hyvin Jeesuksenkin kohdalla. Jeesus tuomittiin kuolemaan, vaikka mitään aihetta ei ollut. Tehtiin siis oikeusmurha. Pienimuotoisia oikeusmurhia tehdään vähän joka päivä, kun erilaiset juorut ja panettelut saavat rönsyillä ihmisten keskuudessa, myös seurakunnassa.

Olen tehnyt elämäni aikana paljonkin havaintoja, joiden mukaan syyttömiä pastoreita ja evankelistoja on tuomittu, kun joku hurskaaksi tekeytynyt ihminen on alkanut esiintyä ilmiantajana ja kylvänyt erilaista väärien olettamusten myrkkyä seurakuntaan. Olen itse ollut erään myrkynkylväjän tulilinjalla ja tullut tulokseen, että hänen täytyy olla jollakin tavalla sairas ihminen. Mielentilatutkimus paljastaisi ehkä kyseisen henkilön olevan jotensakin syyntakeeton. Tyypillistä on, että suurin osa ihmisistä ei tunnista tällaista yksilöä mitenkään vaaralliseksi saati paholaisen kätyriksi – pikemminkin hän on useimpien silmissä hyvämaineinen uskovainen.

Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ’jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Matt.18:15-17.

Olennaista on tässäkin – jos syytös viedään seuraavalle asteelle – että syytetty on koko ajan tietoinen häneen kohdistuvasta epäilyksestä. Tämä on aika olennaista, sillä jotkut tuntuvat luulevan, että jos on ilmaistu paheksuntaa yhden kerran, saadaan syyttelyä jatkaa syytetyn selän takana ystäväpiirissä ja sukulaisten kesken, jopa seurakunnassa, ilman että asiasta puhutaan syytetylle sen enempää.

Entä sitten syytetyn mielenmuutos – näkyykö se? Ehkä syytetty on tehnyt parannusta, mutta ei ole sitä julkisesti ilmaissut. Kaikki eivät ole ulospäin suuntautuneita, olisi väärin olettaa, että sisäänpäin kääntyneet ihmiset kuuluttaisivat tuntojaan kaikille. Jos odotetaan sydämen tasolla tapahtuvaa muutosta, miten se näkyy? Muutos ehkä näkyy paheksuttavan käytöksen puuttumisena, mutta onko se seurakuntalaisten silmissä riittävästi? Onko se uskottavaa?

Jos Jumala on antanut anteeksi ja Jeesuksen veri on puhdistanut, se pätee. On varottava lausumasta ankaria tuomioita, sillä niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Matt.7:2. Tämän vuoksi, ja yleensäkin oikeuden voimaan saattamiseksi, on tärkeää, että seurakunnassa on harkitsevia toimijoita, hyviä vanhimpia, oikeita paimenia, laupiaita ihmisiä, sillä yksikin oikeusmurha voi viedä seurakunnalta siunauksen. Oletko sinä armollinen ja laupias kanssamatkaajiasi kohtaan?

Pelastuksen lahja

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Ef.2:8.

Kun saamme lahjan ja se on toimitettu meille paketissa, se on ensin odottamassa meidän kodissamme. Se ehkä lojuu aikansa lattialla postiluukun alla tai se on nostettu pöydälle ja odottaa meidän tulevan töistä kotiin. Siinä on päällä meidän nimemme eikä kukaan muu voi avata sitä kuin me itse. Minun syntymäpäiväni on vähän ennen vappua, joten lapsena sain joskus lahjaksi ilmapallon tai viuhkan tai muuta vappuun liittyvää.

Lahja voi olla sellainen, että siinä on pieniä erillisiä lahjoja sisällä. Kun iso paketti on avattu, löytyy vielä useita pieniä paketteja, jotka pitää avata yksitellen. Kun olemme saaneet sellaisen paketin Jumalalta, jossa lukee ”pelastuksen lahja”, sen sisältä löytyy pienempiä paketteja, joissa lukee ”Jumalan sana”, ”kaste”, ”Pyhä Henki”, ”kutsumus” ja monia muita. Niinpä käymme avaamaan niitä ja ihmettelemään, mitä olemmekaan saaneet ”uuden syntymän” syntymäpäivälahjaksi.

Eräälle lapselle annoin joskus lahjaksi puhallettavan uimarenkaan. Mutta kyseinen lapsi ei tykännyt lahjastani tai minusta, vaan puhkoi sen värikkään uimarenkaan rikki. Näinkin voi elämässä käydä: saamme lahjan, mutta emme välitä siitä. Tuhoamme sen tai jätämme peräti lahjakääreen avaamatta.

Jumalan lahjatkin odottavat avaamistamme. Emme ansaitse niitä, mutta ne ovat meidän, koska Jumala on ne meille antanut. Ainoa mitä voimme tehdä niille, on ottaa ne vastaan. Meillä on kaksi mahdollisuutta: joko availemme niitä kiitollisin mielin tai hylkäämme ne ja tavalla tai toisella panemme ne sivuun.

Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! 2.Kor.6:1.

Valtava ilo täyttää meidät, kun avaamme pelastuksen lahjaa. Yhä uutta ja tuoretta ilon aihetta pursuaa esiin lahjamme uumenista, kun availemme sen kääröjä. Ihmettelemme, olemmeko näin runsaan lahjan arvoisia. Koemme olevamme rakastettuja ja hemmoteltuja, kun saamme maistaa kaikenlaista Jumalan hyvyyttä ja nauttia hänen runsaista antimistaan. Syvältä sydämestä kumpuaa esiin kiitos:

Näin nousee monista sydämistä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan. 2.Kor.1:11.