Eräällä uskovalla äidillä oli hulttio poika. Poika oli jo nuori mies, mutta hänen opintonsa eivät sujuneet ja hän ei onnistunut saamaan itselleen sen paremmin ammattia kuin työtäkään. Hän eleli vain kotona ja kulutti aikaa kuuntelemalla huonoa musiikkia. Hän tupakoi ja käytti myös alkoholia, jos sattui jostain saamaan rahaa. Hänen ihmissuhteensa eivät toimineet, hän oli herkkä ärsyyntymään ja tiuskimaan. Kun hänen äitinsä toi uskovia ystäviään heille kylään, hän piiloutui omaan huoneeseensa ja vältti kaikkea kontaktia uskoviin. Hän ei voinut sietää heitä.
Äiti vei rukousaiheen pojastaan seurakuntaan. Muutosta ei kuitenkaan tapahtunut. Poika vain eleli kotona leskiäitinsä kustannuksella ja aiheutti tälle kaikenlaista mielipahaa. Kun sitten eräs uskova ystävä kertoi lähtevänsä Jerusalemiin Kathryn Kuhlmanin kokouksiin, äiti lähetti hänen mukanaan rukousliinan ja pyysi, että ystävänsä veisi sen parantajaevankelistan rukoiltavaksi. Niin tehtiinkin. Jerusalemin kokoukset olivat tungokseen asti täysiä ja myös rukousliinoja oli kasoittain. Mutta aikanaan liina palasi Suomeen ja hulttiopojan äiti laittoi sen salaa poikansa sänkyyn patjan sisään.
Kului noin neljä vuotta, kunnes tämä hulttiopoika, joka oli tällä välin saanut työtä ja muuttanut toiselle paikkakunnalle, tuli uskoon! Äitinsä ei oikein tahtonut tajuta, että se oli tottakaan. Mutta jonkin ajan kuluttua äiti lähti tapaamaan poikaansa ja totesi, että muutos oli todellinen. Poika taisi sittenkin olla uskossa! Äiti, joka ei ollut pojalleen kertonut rukousliinasta mitään, kaivoi nyt poikansa sängyn patjaa ja löysi sen sisältä pahoin rypistyneen kangaspalan. Kun se suoristettiin, siinä näkyi ikään kuin Kristuksen piikkikruunu. Siihen syntyneet rypyt olivat kuin julmia piikkejä, jotka sojottivat säteittäin eri suuntiin ympyrän muotoisessa kaaressa.
Mistä tiedän tämän tapauksen näin tarkasti? Koska minä olin se hulttiopoika. Aina välillä muistelen tätä ihmettä, joka silloin ”kauan sitten” tapahtui. Kiitollisena ihmettelen, kuinka paljon jotkut välittivät minusta, vaikka käyttäydyin heitä kohtaan vihamielisesti. Ihmettelen myös, kuinka Jumalalla oli varaa laittaa eturivin evankelista töihin ja tulemaan Yhdysvalloista tänne eurooppalaisten ulottuville Israeliin ja toteuttaa tällainen monimutkainen suunnitelma vain, jotta minä saisin päästä rukouksen alle ja tulla herätykseen ja sitä myötä uskoon. Olen tämän ihmetyksen vallassa kokenut, että olen suuren armon saanut. Olen saanut olla Jumalan rakkauden erityinen kohde. Siksi minulla on myös vastuu siitä, että kerron Jeesuksen pelastavasta armosta muille. Jos sinä olet vielä epäuskossa tai jo taivastiellä, tiedä, että Jumalan rakkaus ojentuu sinua kohti ihan yhtä voimallisena ja hänen kätensä ylettyy siunaamaan sinuakin. Ja kun hän siunaa, siitä seuraa ihmeitä.
Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää. Tit.2:11-14.
Usko kasvuun 