Kategoria: Rohkaisu

Älä unohda minua, kun sinun käy hyvin, vaan tee minulle palvelus: puhu minusta faraolle ja auta minut pois tästä talosta. Minut on näet ryöstetty tänne heprealaisten maasta, enkä ole täälläkään tehnyt mitään pahaa. Silti minut on heitetty tähän vankityrmään. 1.Moos.40:14-15.

Joosef joutui syyttömänä vankilaan, mutta hän jaksoi toivoa, että saisi vielä maineensa puhdistetuksi ja pääsisi pois vankilasta. Joosefin kyky säilyttää toivonsa joutui koetukselle, kun ylimmäinen juomanlaskija unohti hänet.

Ehkä sinunkin toivosi on alkanut hiipua? Olet hakenut oikeutta ihmisiltä, mutta et ole saanut sitä? Olet etsinyt ratkaisua elämäsi ongelmiin, mutta turhaan? Raamatussa on kuitenkin arvoituksellinen sana: Palatkaa, vangitut, takaisin turvapaikkaanne, te ette ole turhaan eläneet toivossa! Vielä tänäänkin lupaan: kaksinkertaisen hyvityksen minä annan sinulle, Siion. Sak.9:12. Englantilainen käännös puhuu ”toivon vangeista”. Riipumme kiinni toivossa aivan kuin se olisi kahle. Olemme pultatut kiinni toivoon.

Ehkä sinun kahleesi ovat hyvinkin erilaisia: ”Minulle ei tapahdu koskaan mitään hyvää”, ”en ikinä pääse eteenpäin”, ”olen tuomittu elämään onnetonta elämää”, ”en löydä puolisoa”, ”olen parantumattomasti sairas”? Sinun pitäisi riippua mieluummin kiinni toivossa kuin epätoivossa, sillä Jumala on valmistanut sinulle paremman tulevaisuuden. Ehkä joudut vielä odottamaan, mutta jos sinulla on elävä toivo, sinä et lannistu etkä romahda. Jumalan antamassa toivossa on se ihmeellinen puoli, että se kestää. Saatat kokea sen vaikkapa näin: ”En tiedä, mitä tapahtuu, mutta Jumala on luvannut ajaa asiani ja minä odotan hänen apuaan enkä hellitä. En luovu uskosta enkä luovu toivosta, sillä tiedän, että Jeesus rakastaa minua ja hän on voimallinen antamaan minulle tulevaisuuden ja toivon. Hän on voimallinen viemään minun asiani voittoon. Vaikka en olisi syytön, saan hänen syyttömyydestään ja hänen ristinsä työn ansiosta vapauteni takaisin. Hän vie minut ikuiseen ylösnousemukseen ja lepoon ja silloin olen onnellinen – olen saanut kaksinkertaisen hyvityksen kaikesta kärsimyksestäni. Sitä odotan – tulevaa elämää – ja odotan sitä horjumatta, odotan sitä uskossa ja toivossa vahvana.”

Tiedämme silti, että Jeesus on voimallinen puuttumaan sinun asioihisi jo täällä ajassa. Hän voi ilmestyä sinulle tänään tai huomenna. Hän voi kääntää pahan hyväksi. Hän voi ajaa sinun asiasi riitapuoltasi vastaan. Hän voi avata sinulle ovia, tasoittaa sinun tiesi, nostaa sinut ylös kuopastasi. Hän voi parantaa sinut. Hän voi tuoda elämääsi sen ihmisen, jota olet odottanut. Hän voi vuodattaa henkensä tuoreena sinun ja lastesi päälle, hän voi tehdä ihmeitä sinun hyväksesi.

…hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. Hepr.6:18-19.

Jos ajattelen suomalaisia uskovia, huomaan erään hyvin merkittävän yhteisen piirteen: monet ovat varakkaita, monet ovat lahjakkaita, toiset ovat käyneet kouluja ja monilla on akateeminen tausta, monilla on perheet ja terveitä lapsia – toisilla myös lapsenlapsia – ja kaikki on muutenkin ulkonaisesti hyvin. Onhan syrjäytyneitä, köyhiä ja sairaitakin enenevässä määrin, mutta valtaosa uskovista suomalaisista elää ja voi hyvin.

Mitkä ovat sinun voimavarasi? Mitkä resurssisi voisivat olla hyödyksi Jumalan käytössä? Vai pidätkö kaiken itselläsi? Etkö anna mitään varoistasi, lahjoistasi, ajastasi Jumalalle? Olen ollut huomaavinani sellaisen oudon asian, että sairaat ovat alttiita palvelemaan, köyhät auttavat toisia köyhiä, vähän omistavat antavat paljon.

Monet teistä ’rikkaista’ olette toki antaneet paljonkin ja monet teistä olette saaneet olla Jumalan käytössä. Mutta vielä näen paljon voimavaroja, jotka ovat käyttämättä – hengessä näen sen. Yhdellä olisi rahaa, toisella elämänkokemusta, kolmannella opettamisen armoitus, neljännellä kutsu evankeliumin työhön – näitä voidaan luetella. Miksi nämä lahjat ja voimavarat ovat piilossa ja käyttämättä?

Haluan siis rohkaista sinua seuraamaan oman kutsumuksesi tietä. Jos seurakuntasi ei rohkaise sinua, älä jää paikoillesi. Voin olla itse ”savuava lampunsydän”, mutta uskallan kuitenkin sanoa ääneen sekä itselleni että muille: Älä anna minkään tai kenenkään estää sinua kasvamasta siksi persoonaksi, joksi Jumala sinut suunnitteli. Monet haaveistamme ovat maallisia, peräti lihallisia, juoksemme niin helposti elintason ja mukavuuksien perässä, etsimme huvituksia. Mutta puhun nyt sinulle niistä hengen siemenistä, jotka Jumala on istuttanut sinun sydämeesi. Puhun niistä taimista, jotka ovat jo lähteneet kasvuun. Vaali niitä. Puhu niille Jumalan sanaa. Tuo rukouksen kastelukannu niitä virkistämään. Ja avaa sydämesi katto, että armon aurinko saa paistaa sinne vapaasti ja hoitaa sitä uskon kasvua, joka siellä on. Anna hengellisen kasvun murtautua esiin sinun elämäsi historiassa niin, että muutkin näkevät ja huomaavat sen. Minäkin yritän omalta osaltani tehdä niin ja päästä eteenpäin.

Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat! Jes.30:18.

Murtunutta ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta. Hän on saattava oikeuden voittoon. Matt.12:20.