Kategoria: Rohkaisu

Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Matt.2:9.

Joulun tähti kuulostaa mysteeriltä. Emme ymmärrä, miten yötaivaalla oleva tähti voisi johdattaa ketään tiettyyn kylään ja siellä yksittäiseen taloon. Tähtitiede on pystynyt rekonstruoimaan Saturnuksen ja Jupiterin liikkeet ja niiden kohtaamisen, joka tapahtui niihin aikoihin, kun Jeesus syntyi. Mutta vähän salaisuudeksi jää tämä itämaan tietäjien viisaus silti.

Mutta Jumalan johdatus on aina jonkinlainen mysteeri. Hän voi näyttää meille unia. Ymmärrämme niistä jotakin. Hyvässä lykyssä osaamme odottaa niiden toteutumista ja ennakoida jotakin aivan oikein, mutta yleensä ymmärrämme unet vasta, kun ne ovat jo toteutuneet. Katsoessamme taaksepäin, saamme ”ahaa-elämyksen”: Ahaa, tätä se mun uneni tarkoitti!

Kun etsimme Jumalan johdatusta, on parasta varautua siihen, että se on yliluonnollista. Jumalan kaikki teot ovat yliluonnollisia ja olenkin sanonut: ”Jumala ei tee mitään muuta kuin ihmeitä”. Olemme vain tottuneet luomakunnan ihmeisiin niin, että emme huomaa niitä ihmeiksi. Esimerkiksi tämä planeetta, jolla elämme, ja aurinko, joka ylläpitää elämää täällä. Tämä koko maailma ympärillämme – voi, mitä ihmettä kaikki! Kun katselen vilkasta lapsenlastani, joka tuulispäänä kiitää edes takaisin ja huvittaa minua monin tavoin, olen mykistynyt – mikä ihme hän onkaan!

Niinpä voin rohkaista sinua: Jumala tekee ihmeitä ja hän tekee niitä sinunkin elämässäsi. Varaudu siihen, että hänellä on yliluonnollisia lahjoja annettavana. Niinkuin itämaan tietäjät toivat Jeesus-lapselle lahjoja, niin Jumala lähettää sinun elämääsi lahjoja, jotka tuovat terveisiä sinulle tähtitarhain takaa, Isän sydämeltä. Tänäkin jouluna saat ihmetellä, minkä lahjan Jumala on varannut sinua varten, sillä Jeesus-lapsen todellisuus sisältää aina uusia ja uusia salaisuuksia, joita saamme avata. Yhä uutta ja ihmeellistä paljastuu siitä paketista, jota kutsutaan ”Kristuksen kirkkauden evankeliumiksi”. Saamme taas sydämestämme yhtyä enkelien kuoroon, kun ne laulavat ylistystä Herralle:

Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Luuk.2:13-14.

He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Matt.2:11.

Itämaan tietäjät tuskin osasivat aavistaa, minkälaisen seuraamuksen nämä lahjat aiheuttivat, sillä kristikunta on alkanut matkia joulun vietossa tätä ’lahjomista’ ja tehnyt siitä kaupallisen kulutushysterian yhden kulmakiven. Tosiasiassa itämaan tietäjät eivät antaneet aihetta mihinkään kaupalliseen kulttuuriin, vaan heidän lahjansa olivat aitoja. He toivat sellaista, joka oli aidosti arvokasta ja pysyvää. He antoivat sen, koska halusivat osoittaa kunnioitusta kuninkaalle, joka oli syntynyt, ja palvella häntä sydämestään. Maallinen kaupallisuus ei koskaan yllä tähän.

Kun ajattelemme heidän lahjojaan, huomaamme, että ne edustavat hengellisen elämän mitä tärkeimpiä elementtejä. Kulta edustaa uskoa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. 1.Piet.1:7. Suitsuke edustaa rukousta. Hänelle annettiin paljon suitsuketta, jotta hän valtaistuimen edessä olevalla kultaisella alttarilla liittäisi suitsutusuhrin kaikkien pyhien rukouksiin. Ilm.8:3. Mirha edustaa Pyhän Hengen tuoksuöljyä. Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. 1.Joh.2:27.

Meidänkin tulee viedä näitä lahjaksi Kristukselle. Meidän uskomme tulee olla tulessa koeteltua. Meidän rukouselämämme tulee olla kuin suitsukkeen tuoksu, joka leviää ympärillemme. Meidän tulee vaeltaa Pyhän Hengen täyteydessä ja voimassa ja elää hengessä. Tällä tavoin joulun lahjaperinne voi toteutua hengellisesti eikä maallisesti.

Tämä ulkonainen lahjahössötys ja muu jouluun liittyvä tapakulttuuri ei hevillä jätä ketään rauhaan. Mutta meidän ei tarvitse siitä vaivautua eikä potea huonoa omaatuntoa, sillä sydämessämme voimme viettää toisenlaista joulua. Täällä maallisessa elämässämme annamme jouluna lahjoja toisillemme (jos annamme), mutta sydämessämme annamme lahjoja Herralle, kun palvelemme häntä elävässä uskossa, nöyrin mielin, alati lojaaleina hänen Kuninkuudelleen. Ja jos koemme olevamme köyhiä lammaspaimenia, niin voimme silti antaa lahjamme Herralle – oman itsemme ja koko elämämme.