Kategoria: Rohkaisu

Olipa kerran kimalainen. Hän keskusteli muiden kedon hyönteisten kanssa. Tiedemies-koppakuoriainen oli sitä mieltä, että kimalainen ei pystyisi lentämään. ”Sinulla on liian suuri keho ja kokoosi nähden liian pienet siivet – et ikinä pysty lentämään!” Siihen kimalainen sanoi: ”Tänään, kun aurinko on noussut tarpeeksi korkealle ja kukat ovat kunnolla auenneet ja on riittävän lämmintä, minä lähden lentoon ja kerään kukista mettä ja siitepölyä ja tuon niitä pesääni.” ”Mistä oikein olet sellaista saanut päähäsi?” kysyi yöperhonen. ”Minä ainakin lähden lentoon vasta pimeän tullen!” Kimalainen sanoi siihen: ”Minun Luojani neuvoo minua. Aion vaellella ympäriinsä valoisan aikaan, yöllä en lähde pesästäni minnekään. Luulen, että minusta on tänään paljon hyötyä puutarhassa. Minä aion antaa vauhtia parhaan omenasadon hyväksi!”

”Niin kuin sanoin, et sinä pysty”, intti koppakuoriainen. ”Olen tieteellisesti tutkinut sinun mahdollisuuksiasi. Noilla siivillä et pysty lentämään metriäkään!”

”Sinä olet vain koppava ja ylpeä”, huuteli yöperhonen. ”Sinä luulet itsestäsi liikoja. Sinä et ole koskaan nöyrtynyt!”

”Minulla on Jumalan antama näky”, sanoi kimalainen. ”Hän on minut luonut tällaiseksi. Olen tullut tuntemaan oman kutsumukseni ja aion toteuttaa sitä.”

Kaikkien hämmästykseksi kimalainen surahti lentoon. Yöperhonen jatkoi päiväuniaan ja koppakuoriainen, jota kutsuttiin ”ytimennävertäjäksi”, vetäytyi onkaloonsa. Sen pituinen se.

Sadut voivat olla opettavaisia. Kimalaisella oli vahva usko omaan tekemiseensä, omaan näkyynsä. Hän toteutti sen vastaväitteistä huolimatta. Alkuperäinen versio tästä sadusta väittää, että ”tiede todistaa, että kimalainen ei pysty lentämään, mutta kukaan ei ole huomannut kertoa sitä kimalaiselle itselleen”.

Tietysti olisi hyvä, jos kukaan ei kertoisi sinulle mitään negatiivista sinun mahdollisuuksistasi. Lapset usein elävät vielä sillä vyöhykkeellä, jossa he ”eivät tiedä, etteivät pysty lentämään”. Ehkä sinä olet saanut kuulla lyttääjien puheita ihan liikaa ja olet lannistunut? Ehkä sinun olisi aika siivota pois muististasi kaikki huonot ennusteet, epäilevät lausunnot ja vastustajiesi puheet? Ehkä sinun pitäisi viedä roskiin kaikki tuo henkinen saaste: ”ei sinusta ole, et sinä pysty, et ole tarpeeksi lahjakas, luulet vain suuria itsestäsi, siipesi eivät kanna…”?

Täytä mielesi Jumalan sanan lupauksilla, tartu kiinni toivoon ja uskalla luovuttaa elämäsi Jumalan varaan. Sydämessäsi kuitenkin tiedät, mitä Jumala tahtoo, mikä on sinun kutsumuksesi, mihin suuntaan sinun pitää mennä. Tartu kiinni iankaikkiseen elämään ja annan Jumalan elävän ja pysyvän sanan sulautua uskossa sinuun. Saat huomata, että tiede on väärässä ja Jumala oikeassa. Jumalaltahan olet kaiken saanut, myös kyvyn ”lentää” eli vaeltaa hengessä, elää ihmeessä päivästä toiseen. Sinä et tee tyhjäksi Jumalan luomistyötä etkä hänen armoaan. Sinä olet ihmeellisesti tehty ja sinä voit kantaa hedelmää Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Sinun sydämessäsi soi Jumalan ylistys ja se uskon laulu, joka sanoo:

Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. Fil.4:13 KR38.

Tunnethan sen yleisimmän menetelmän, jolla arvioimme asioita: ”Musta tuntuu” -menetelmän? Käytätkö sitä usein? Uskallan sanoa, että tunnen ihmisiä, joilla ei muuta menetelmää olekaan asioiden ja toisten ihmisten arvioimiseen. On nimittäin ihmisiä, jotka luottavat siinä määrin omiin tunteisiinsa, ensivaikutelmiinsa ja tunneperäisiin ”kutinoihinsa”, ettei heitä saa järkytetyiksi pois tunneradoiltaan millään totuuden dynamiitilla. Aivan turha puhua ja yrittää järkisyihin vedoten saada heidät muuttamaan kantaansa. Ikävin tilanne syntyy silloin, kun kyseessä on uskova ihminen ja uskon sisällöksi löytyy milloin mitäkin höttöä tai erilaista uskonkiihkoilua, jopa vihaa.

Uskon sisältöä meidän tulee aina arvioida Jumalan sanan perusteella. Jumalan sana tulee ottaa mukaan kokonaisilmoituksena, mahdollisimman laajasti, eikä vain nyppiä joitakin raamatunlauseita irralleen ja käyttää niitä tukemaan milloin mitäkin mutu-tuntumaa. Raamatun sana pelastaa meidät paitsi synnin ja valheen vallasta, myös omien tunteiden vallasta. Monilla on – minullakin – tunteita, jotka vastustavat Jumalan sanan totuuksia. Esimerkiksi pelko on yleinen tunne, joka ei nouse sanasta, vaan sielumme syvyyksistä. Jos opimme Jumalan sanan kautta tuntemaan Kristuksen, jossa Jumalan täydellinen rakkaus ilmestyi meille, emme enää pelkää. Tai pelkäämme, mutta ymmärrämme, että se on vain tunne. Emme ojentaudu tunteemme (pelkomme) mukaan, vaan ojentaudumme Jumalan sanan mukaan. Täydellinen rakkaus karkottaa pelon (1.Joh.4:18).

Tunteiden orjuudesta luopuminen on osa aikuiseksi kasvamista. Kun tulemme uskossamme aikuisemmiksi, alamme nähdä asioita pintaa syvemmältä. Emme enää luota ensivaikutelmiimme emmekä mihinkään vaikutelmiin. Emme anna jonkin ärsyttävän piirteen toisessa ihmisessä määrätä, miten näemme hänet. Emme tuijota ulkonäköä ja nojaa ulkonaisiin asioihin, kun arvioimme ihmisiä, vaan alamme nähdä enemmän toisen sydämen tilaa, vaikka Jumala yksin tunteekin salatut sydämen asiat. Emme enää luota ihmisten puheisiin niin paljon, vaan arvioimme tekoja. Moni kuuluttaa omaa rehellisyyttään, mutta mistä löytyy todella luotettava mies? (Sananl.20:6). Emme hätiköi, vaan annamme itsellemme aikaa tutkia asioita ja ihmisiä. Kypsä ihminen on kykenevä ohittamaan lähimmäisensä ”pintavikoja”, antamaan anteeksi pinnalla olevia piirteitä, jos syvältä toisen olemuksesta kuitenkin löytyy jaloja piirteitä.

Rohkaisen siis sinua luottamaan tunteittesi sijasta Jumalan sanaan. Etsi totuutta aina pintaa syvemmältä – niin itsestäsi kuin muista. Ei sinun elämäsi ole pilalle mennyt, tuntui miltä tuntui. Sinulla on kaikki mahdollisuudet täyttää Jumalan suunnitelma, elää täysipainoisesti, kasvaa kohti aikuisuutta uskossasi – mitään ei ole menetetty. Tunteesi voivat valehdella ja masentaa sinua, mutta Jumalan sana rohkaisee. Lue sitä, sulauta sitä itseesi ja ala nähdä asiat Jumalan silmin. Hän antaa sinulle tulevaisuuden ja toivon paremmasta huomisesta.