Kategoria: Rohkaisu

Silloin Herra katsoi häneen ja sanoi: ”Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!” Tuom.6:14.

Gideonissa oli voimaa, jota hän itse ei ensi alkuun tiedostanut ollenkaan. Gideonilta kesti kauan huomata, että Jumalan voitelu todella oli hänen kanssaan. Mutta kun hän alkoi uskoa siihen ja luottaa Jumalaan, hän sai armon tehdä suuria tekoja.

Lapsuuteni elämysmaailmaan kuuluivat höyryveturit. Ne olivat pelottavia kolisevia ja pihiseviä möhkäleitä, rautapyörillä liikkuvia hirviöitä. Niiden piipusta tuli sankka savu ja niiden kyljestä suihkusi aina höyryä. Niiden pillin vihellys vinkui sielun pohjassa asti. Mutta asemalla paikallaan ollessaan ne eivät käyttäneet sitä voimaa, joka niissä oli. Niiden höyrykattilassa oleva voima ei aiheuttanut liikettä eikä vetänyt junanvaunuja liikkeelle ennen kuin veturinkuljettaja käänsi vipua. Samoin on auton kanssa. Auton moottorissa on kymmenet hevosvoimat valmiina, mutta auto ei lähde liikkeelle ennen kuin on tehty pieni liike kädellä ja pieni liike jalalla.

Samoin on uskon laita. Meissä asuu Kristuksen ylösnousemusvoima ja se vapautuu toimimaan uskon kautta. Tämä on teoriassa helppoa, mutta käytännössä vaikeata. Meidän on vaikea ymmärtää Jumalan voiman toimintadynamiikkaa, sillä sana todistaa, että Jumala on ”heikoissa väkevä”. Paavali ilmaisee tämän mysteerin näin: Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. 2.Kor.12:10.

Meidän tulisi olla veturinkuljettajia, jotka osaavat vetää vivusta. Mutta jokainen veturinkuljettaja aloitti uransa lämmittäjänä. Osaamme lämmittää kattilaa, heittää halkoja pesään. Osaamme juoda elävien vetten lähteistä – ainakin silloin tällöin. Osaamme hankkia vesitäydennystä ja osaamme rasvata pyöriäkin. Meidän tulisi kuitenkin osata luovuttaa elämämme veturi Pyhän Hengen ohjaukseen. Siirtyä itse sivuun ja tyytyä lämmittäjän rooliin. Meidän sydämessämme tulisi olla rukous: ”Herra, tässä olen. Käytä minua missä haluat, miten haluat ja milloin haluat. Haluan olla sinulle käyttökelpoinen, mutta voin tuoda sinulle ainoastaan heikkouteni. Voima, joka minussa on, on sinun hallinnassasi – tässä olen, lähetä minut!” – Jos rukoilet näin, Jumalan henki sanoo sinulle tänä päivänä:

Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo. Joh.20:17. Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.” Mark.16:15.

Sinulle, joka arkana kyselet, kuinka ihminen oikein voi tulla uskoon niin, että voi olla varma pelastuksestaan ja taivaaseen pääsemisestä.

Niin, joillekin uskoon tulo on kokemus, joka ei jätä mitään epäilyn aihetta. He kokevat suurta huojennusta ja iloa, kun saavat syntinsä anteeksi. Heille pelastuksen ilo on täynnä riemua, Jumalan ylistystä ja tanssiaskelia. Jotkut haluavat kyllä elää uskossa, mutta mitään tunnekuohua ja ilon purkausta ei synny.

Yksi ongelma on erilaiset väärennökset, joita on tarjolla kehdosta hautaan asti. Yksi kirkko tarjoaa taivasosuutta sylivauvalle, toinen ainoastaan uskoon tulleelle ja uskoon tulon jälkeen kastetulle. Kolmas kuppikunta vaatii, että Pyhän Hengen kastekin on koettava, muuten taivaspaikka on epävarma. Moni kirkkokunta on sitä mieltä, että vain heidän jäsenensä pääsevät taivaaseen. Ja jokaiselle edellä mainitulle voi tulla luopuminen uskosta – mitä kummaa se sitten onkaan?

Tässä käskyjen ja kieltojen maailmassa, jossa uskostakin tehdään ulkonainen suoritus, voi tulla monille hämmennys. Ei oikein tiedä, mihin suuntaan kääntyisi, kun uskonsuuntia tuntuu olevan kosolti enemmän kuin ilmansuuntia. Erilaisia oppeja ja käsityksiä oikeasta uskosta tuntuu olevan jopa vielä enemmän kuin uskonsuuntia. Ei ihme, jos ihmiset menevät sekaisin ja yrittävät ratkaista tätä moninaisuuden ongelmaa valitsemalla jonkin mustavalkoisen ajattelutavan. Monimutkaisuus ratkaistaan yksinkertaistamalla asiat. Sitten on pilvin pimein erilaisia yhden totuuden ihmisiä huutamassa kukin omaa hokkuspokkustaan.

Tietyssä mielessä usko onkin yksinkertainen asia: kun kuulemme Kristuksen kirkkauden evankeliumia muodossa tai toisessa, voimme ottaa sen vastaan. Koemme tunteita tai ei, voimme päättää seurata Herraa. Voimme kokea todeksi sen Raamatun totuuden, joka sanoo: Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room.10:17. Voimme ratkaisun tehtyämme ottaa vastaan kasteen ja pyytää Jumalalta myös Pyhän Hengen kastetta. Voimme elää seurakunnan yhteydessä ja ottaa mallia vanhemmilta kristityiltä, mitä kristillinen usko käytännössä on. Ja silloinkin, kun meille näytetään väärää mallia, voimme luottaa siihen, että Kristus itse paimentaa meitä ja ohjaa oikealle tielle.

Varmasti saamme kokea erilaisia tunteita, iloja ja vaikeuksia, kasvupyrähdyksiä ja kasvukipujakin, mutta pääasia selvinnee jokaiselle jo alkutaipaleella. Sen Paavali kiteytti näin: Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Room.14:17.