Rohkaisu – Sivu 401 – Usko kasvuun

Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. 1.Piet.4:10.

Oletko tutkinut Raamatusta, kuinka monta kertaa Jeesus opetti johtajuudesta? En minäkään, mutta kun Jeesus opetti johtajuudesta, hän yritti parhaansa mukaan purkaa opetuslasten innon johtajana toimimiseen (esim.Matt.23:11, Mark.9:35, Mark.10:43-44). En mitenkään pysty ymmärtämään intoa, jolla nykyajan seurakunnissa järjestetään johtajuusseminaareja, koulutusta johtajuuteen ja muuta vastaavaa, joka on vastoin Raamatun selkeää linjaa.

On sen tähden tiedostettava selkeästi, että johtajaksi pyrkiminen on lihan teko, vanhalle luonnolle ominainen taipumus. Vanha luonto meissä nimittäin haluaa tärkeillä, olla jotakin suurta (tai ainakin vähän muiden yläpuolella) ja kahmia itselleen kunniaa, joka liittyy asemaan seurakunnassa. On myös ymmärrettävä, että jos johtajuutta seurakunnassa tarvitaan (kuten vanhimpia), se perustuu johonkin muuhun kuin asemaan. Se perustuu armoitukseen, osaamiseen, palvelemisen mielenlaatuun. Sen ei tule perustua (ihmisten järjestämään) valtaan, vaan (Jumalan antamaan) vaikutusvaltaan. Johtajaa ei aseteta kenenkään yläpuolelle, vaan aina alapuolelle. Jos emme ymmärrä näitä Jumalan valtakunnan periaatteita, päädymme järjestämään yhä uusia johtajuuskoulutuksia laihoin tuloksin. Emme saa Raamatun mallin mukaisia johtajia, vaan ihmisjärjen mukaisia ”piällysmiähiä, päällepäsmäreitä ym.” – F.E.Sillanpäätä lainaten: ”Hän oli tuon pystypäisen, itsetietoisen talonpoikaisuuden surkuteltava pilakuva, niin kuin mikäkin aateliskekkale”…

Yleensä en ole löytänyt seurakuntien johtajien ja silmäätekevien joukosta montaakaan, joiden palvelumieli ja hurskaus olisi tehnyt minuun vaikutuksen. Voin sitä vastoin sanoa, että joidenkin riviuskovien palvelumieli ja uskollisuus vähässä on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Häpeän itseäni heidän rinnallaan. Viimeksi löysin sellaisen ihmisen erään seurakunnan keittiöltä. Sydämestäni siunaan häntä ja hänen vaivannäköään seurakunnassa – Herra lahjoittakoon hänelle, mitä hänen sydämensä kaipaa myös hänen yksityiselämässään.

Monet viimeiset ovat silloin ensimmäisiä, monet ensimmäiset viimeisiä. Luuk.13:30.

Yritän siis tässä kautta rantain rohkaista sinua, joka olet palvellut hyvin, jatkamaan tuolla palvelemisen tiellä. Sinä saat kasvaa uskossa ja sinun vaikutusvaltasi saa kasvaa. Olet Jumalan silmissä harvinaislaatuinen ihminen, kun et ole langennut johtajuuden houkutukseen etkä haalimaan itsellesi valtaa. Sinä olet saanut armon mennä eteenpäin sitä kaitaa tietä, joka johtaa sinut lopulta hedelmällisyyteen ja hengellisen vaikutusvallan kasvuun. Ole kärsivällinen, ole uskollinen vähässä, ole kaikkien palvelija – siitä saat kerran suuren palkan.

Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Matt.25:23.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että saisit elää kauan ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. 5.Moos.5:16.

Neljäs käsky on omalla tavallaan tärkeä, kun haluamme elää onnellista elämää. Sana ”menestys” on siinä keskeinen ja voimme yrittää ymmärtää, mitä sillä tarkoitetaan. Käytämme tuota sanaa arkikielessä esimerkiksi, kun puhumme koulumenestyksestä. Voimme käyttää sitä myös, kun keskustelemme, onko joku henkilö menestynyt työelämässä. Jos ajattelemme tuon sanan normaalia käyttöä, emme puhu mistään mystisestä ja tuonpuoleisesta asiasta, vaan ihan maalaisjärjellä käsitettävästä asiasta. Sana ”menestys” ei neljännen käskyn kohdalla tarkoita hengellisessä elämässä menestymistä, sillä sanamuodossahan todetaan ”menestyisit siinä maassa…” – siis se koskee maallista elämää. Siksi siihen kätketyn lupauksen toinen osa myös selvästi viittaa maallisen elämän pituuteen. Menestys siis tarkoittaa neljännen käskyn yhteydessä terveyttä, toimeentuloa ja ulkonaista pärjäämistä.

Ymmärrämme siis, että kuuliaisuus neljännen käskyn kohdalla tuottaa siunausta ajalliseen elämäämme. On hyödyllistä huomata käskyyn liitetyt lupaukset ja motivoitua vanhempiensa kunnioittamiseen myös sen tähden (myös isovanhempien). Joskus vaan omien vanhempiensa kunnioittaminen voi olla vaikeaa. Pitääkö kunnioittaa juoppoa isää, jonka alkoholismi teki perheen elämästä helvettiä? Entä pitääkö kunnioittaa äitiä, joka teki lapsestaan vähälahjaisen juomalla raskauden aikana? Voisimme luetella pitkän listan asioita, joiden vuoksi isän ja äidin kunnioittaminen voi olla haastavaa. Omat haasteet on minullakin ja niitä haasteita olen jättänyt myös lapsilleni.

On kuitenkin ymmärrettävä, että vanhempia kunnioitetaan heidän asemansa vuoksi ja kaiken sen tähden, minkä he ovat vanhemmuudessa hyvin hoitaneet. Neljäs käsky ei velvoita meitä kunnioittamaan kenenkään pahoja tekoja. Huonoillekin vanhemmille olemme kuitenkin aina velassa. Tuskin on ketään, jonka elämästä ei löytyisi mitään kunnioitettavaa. Isä, joka on käynyt töissä ja hankkinut elantoa perheelleen, ansaitsee kunnioituksen. Äiti, joka on ruokkinut lasta ja vaihtanut vaipat, ansaitsee kunnioituksen. Joskus vain kielteiset tunteet nousevat peittämään meidän näkökentästämme vanhempiemme hyvät puolet. Jokin yksittäinen kokemus voi romahduttaa isän tai äidin alas jalustalta ja sitten kun luottamus on mennyt, on vaikea kunnioittaa koko henkilöä mistään syystä.

Rohkaisen siis (itseni lisäksi) sinua näkemään omat vanhempasi hyvässä valossa. Siirtäkäämme sivuun negatiiviset tunteet ja pettymykset ja katsokaamme tekoja. Eikö olekin selvää, että he kaikessa vajavuudessaan kuitenkin välittivät meistä, raatoivat meidän hyväksemme ja loppujen lopuksi rakastivat meitä sydämestään? Eikö olekin totta, että he kuitenkin tekivät parhaansa? Antakaamme siis heille se kunnioitus, joka takaa meille menestyksen tässä ajallisessa elämässä. Ja tulevan elämän suhteen Raamattu neuvoo:

Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän. Hepr.12:9.