Kategoria: Rohkaisu

Hengellisessä elämässä pätevät samat lait kuin luonnossakin – orgaanisessa elämässä. Jeesus esitti vertauksen vehnänjyvästä: Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Joh.12:24.

Vehnänjyvä voi olla esikuva monista asioista. Tunnistatko oman elämäsi vehnänjyvät, jotka ovat joutuneet mullan alle, peitetyiksi pimeään? Itse olen kokenut monta kertaa, kuinka jokin minun toiveeni, haaveeni, unelmani on pitänyt haudata. Toisaalta jotakin on noussut myös mullasta esiin – ehkä paljon myöhemmin, ehkä hyvinkin erilaisena. Nuoresta asti olen esimerkiksi halunnut kirjoittaa kirjan. Olen kirjoittanutkin kirjan, jopa kirjoja, mutta niiden parin kirjan vastapainoksi, jotka olen saanut aikaan, olen haudannut vähintään yhtä monta käsikirjoitusta. Olen haudannut monta muuta projektiani. Näen usein sen taustalla, mitä tällä hetkellä teen, mikä nyt tuntuu sujuvan, kauan sitten kylvetyn siemenen. Mitään ei kasva ilman siemeniä. Mikään kasvi ei jalostu, ellei sitä kylvä monta kertaa.

Mikä rohkaisu siis piilee tässä? Sanonko sinulle: ”hautaa projektisi”? En sano, mutta sanon: ole valmis siihen, että Jumala ottaa sen, mitä sinulla on, ja hautaa sen voidakseen kasvattaa siitä esiin jotakin vähän erilaista myöhemmin. Jumala on siementen Jumala. Jumala on kykenevä pakkaamaan elämää siemeniin ja kykenevä herättämään siemenen elinvoimaiseen kasvuun. Koko elämämme voi olla siemenen kaltainen kokonaisuus. Koko tulevaisuutemme on elämällemme annettu uusi kasvu tuonpuoleisessa.

Pienen pojan eväät (viisi leipää ja kaksi kalaa) olivat siemen. Meilläkään ei ole paljon mitään Jumalalle tuotavaksi, mutta Jumala voi ottaa vastaan siemenenä sen vähän, mitä annamme, ja saada siunauksellaan sen kasvamaan satoa. Voimme antaa Jumalalle aikaamme eri tavoin. Jos annamme Jumalalle runsaasti aikaamme, Jumala voi siunata meitä niin, että ajan puute ei koskaan tule meille esteeksi. Olemme tehokkaita ajankäyttäjiä, kun viivymme Herran edessä ”sanaa levollisesti tutkien ja rukouksen hengessä tekemättä mitään”. Mikään ei kasva tehokkaammin kuin Jumalalle annettu aika, raha – ja mikä vaan.

Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää. Matt.13:8.

Mene Siloan altaalle ja peseydy. Joh.9:7.

Jeesus sylkäisi maahan, otti käteensä tekemäänsä mutaa ja tuhri sitä miehen naamalle ja silmien päälle. Sitten hän käski miestä menemään pesulle. Moni olisi nolostunut ja kiukuissaan jättänyt Jeesuksen ohjeen noudattamatta. Muistamme rikkaan nuorukaisen, joka ei halunnut luopua rikkauksistaan. Ehkä hänkin koki tulleensa nöyryytetyksi ihmisten silmissä?

Jeesuksella vaikuttaa olevan sellainen tapa – hän nöyryyttää ihmisiä. Hän ei vaikuta olevan erityisen ”sivistynyt” ja hyväkäytöksinen. Siksi minunkin on syytä kysyä itseltäni: ”Minkä Jeesuksen pyynnön olen jättänyt täyttämättä, kun se ei ole oikein ollut arvolleni sopivaa?”

Onko sinun itsetuntosi saanut viime aikoina kolauksia? On mahdollista, että Jeesus on asialla. Oletko sinä saanut viime aikoina rapaa päällesi? On mahdollista, että se on ollut Jumalan sallimaa. Oletko sinä viime aikoina kuullut Jumalan puhuvan ja kehottavan sinua johonkin? On mahdollista, että olet ollut tottelematon ja jäänyt siunauksetta.

Mutta on mahdollista totella pienellä viiveelläkin (vrt.Matt.21:29). On mahdollista myöntää, että olen synnin likaama, olen pesua vailla. On mahdollista ottaa lusikka kauniiseen käteen ja lähteä haparoivin askelin kohti pesupaikkaa. On mahdollista tuoda esiin ”parannuksen soveliaita hedelmiä”. On mahdollista kokea, kuinka Jeesuksen veri puhdistaa, kuinka elävä vesi, jota hän antaa, alkaa pulputa lähteenä – kuinka raikas ja puhdistava on se virta, jonka Pyhä Henki on avannut. Mennään siis ”Siloan altaalle”, ollaan kuuliaisia hengen kehotukselle, polvistutaan ja kumarrutaan syvään nöyrtymiseen ja pestään lika pois. Annetaan silmien avautua.

Ilo, joka alkaa tulvia, on ylitsevuotavaa.