Kategoria: Rohkaisu

Ilmestysmaja on kuva meidän jumalasuhteestamme. Sellaisena vertauskuvana – ja kuvana taivaassa olevasta todellisesta temppelistä – se on pätevä vielä uudessa liitossakin.

Esipiha tarkoittaa fyysistä ja näkyvää puolta meistä. Esipihaa valaisee luonnollinen valo, se on alue, jossa toteutamme ”järjellistä jumalanpalvelusta”. Siellä lihallinen minämme teurastetaan, siellä liha kypsennetään tai poltetaan alttarilla. Siellä meidänkin sydämen ympärileikkaus tapahtuu ja siellä meidät kastetaan.

Sitten on pyhä alue, jossa ei ole luonnollista valoa, vaan sitä valaisee ”menora”, seitsenhaarainen kynttelikkö, joka kuvaa Hengen opetuksessa jaettua Jumalan sanaa. Sana on paitsi lamppu, myös leipä (näkyleipäpöydällä piti olla aina tuoreita leipiä). Pyhässä on lisäksi suitsutusalttari, joka kuvaa rukousta. Rukous saa voimaa alttarilla palavista hiilistä, toisin sanoen ilman Kristuksen sovitustyötä ja ilman Pyhän Hengen tulta ei voi olla aitoa rukousta.

Kaikkein pyhin on se huone, jossa saamme kohdata armollisen Jumalan, kuulla hänen äänensä ja palvoa ja ylistää häntä. Se ei ole mikään ulkonainen paikka, se ei ole kirkko eikä rukoushuone, se on meidän sisimmässämme oleva Hengen alue, jossa saamme kohdata elävää Jumalaa.

Nämä kaikki voidaan ymmärtää yksilötasolla olevina hengellisen elämän tasoina. Kaikkein pyhin kuvaa sisimpäämme ja liitonarkku (jossa oli laintaulut) kuvaa meidän sydäntämme, jonne on kirjoitettu Jumalan sana. Sen päällä oli armoistuin, mikä tarkoittaa, että Jeesus Kristus istuu kuninkaana meidän sydämemme valtaistuimella ja meillä on oikeus lähestyä hänen kauttaan Jumalaa hänen verensä suojassa – eihän kaikkein pyhimpään voitu mennä ilman verta. Jeesus vei sinne ylimmäisenä pappina oman verensä. Jeesus on repäissyt väliverhon kahtia, jotta meillä on nyt vapaa pääsy armoistuimen luo.

Tämän kaiken tulisi rohkaista meitä etsimään Herran teitä, pyrkimään Jumalan tahdon tekemiseen ja aitoon jumalanpalvelukseen, terveeseen uskoon ja jumalisuuteen ja tekemään uskostamme totta arjessa, sillä eihän siihen tarvita mitään kirkollisia kulisseja. Aito usko on tarkoitettu toteutumaan sydämen tasolla – ei sitä voi ulkoistaa seurakunnalle tai ammattipapistolle. Sinne sydämeemme Kristus on avannut lähteen, joka kumpuaa ”ikuisen elämän vettä” (Joh.4:14). Ja Pietari kehottaa näinkin: Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista. 1.Piet.3.4.

Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Hepr.4:16.

Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Luuk.7:48.

Mahdollisuus saada syntinsä anteeksi on evankeliumin ydintä. Kun tulemme synnintuntoon, kadumme yleensä jotakin tekoa. Mutta sitten synnintunto voi laajeta koskemaan koko elämää niin että siitä tulee ”omaa huonoutta”, siitä tulee kaikenkattava tunne, että ”en ansaitse elää, olen kelvoton ja paha ihminen”. Ihminen, joka kokee tällaista, on herätyksen tilassa. Tässä tilassa hänen on välttämätöntä saada kuulla ilosanoma: Jeesus tuli, hän otti päälleen sinun syntivelkasi, hän on ristillä maksanut kaiken, sinä olet vapaa.

Monet ovat saaneet kokea tämän niin että heidän taakkansa on hellittänyt, kivi on pudonnut pois sydämeltä, ilo tullut tilalle. Sitä juuri ihminen kaipaa: syvälle sieluun ulottuvaa vapautumista, uudestisyntymistä, pelastusta joka tuo ilon ja rauhan. Sellaisen kokemuksen jälkeen elämä saa uuden suunnan, ”parannuksen soveliaat hedelmät” alkavat tulla näkyviin, ulkonaiset asiatkin korjaantuvat. Ihminen ottaa etäisyyttä maailmaan ja sen vääriin arvostuksiin, hän löytää paikan seurakunnasta, uskovien yhteydestä. Hän saa alkaa kasvaa uskossa ja aikaa myöten tulla uskossa aikuiseksi, jolloin hän yleensä löytää oman kutsumuksensa ja palvelutehtävänsä.

Haluan siis rohkaista sinua menemään eteenpäin tällä tiellä: rohkeasti sisään ahtaasta portista, rohkeasti uskon tielle ja rohkeasti tunnustamaan kristillistä uskoa muillekin. Rohkeasti opetuslapsen elämään, uskalluksella mukaan hengelliseen kasvuun sanan kuuliaisuudessa. Sinut on kutsuttu elämään täyttä elämää, sinut on tarkoitettu pursuamaan elämänhalua, sinut on kutsuttu olemaan Kristuksen todistaja ja näyttämään maailmalle, että hän todella antaa ”yltäkylläisen elämän” (Joh.10:10). Sinun tehtäväsi maan päällä kirkastuu aikaa myöten, sinun ei tarvitse olla siitä kauhean huolissasi, elä vain täysillä tätä päivää ja Pyhä Henki johdattaa sinua. Sinun tehtäväsi on pysyä kiinni viinipuun rungossa – Jeesus on tosi viinipuu (Joh.15:1). Siinä sinä saat kukkia, siinä kantaa hedelmää.

Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman. Joh.16:33.