Usko kasvuun

Jumala on antanut heille turtuneen hengen, silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule. Näin on yhä vielä. Room.11:8.

Tämä Paavalin toteamus sisältää viittauksen Jesajan kirjaan (Jes.29:9-12). Siinä hän moittii erityisesti juutalaisia, jotka olivat kuuroja evankeliumille. Mutta voimme nähdä, kuinka ajankohtainen tämä sana on myös tänä päivänä kristillisyyden keskellä.

Mooses peitti kasvonsa, jotka säteilivät. Samalla tavoin Kristuksen kirkkaus on kuin verhottu. Se valaisee, mutta sitä ei huomata. Pelastuksen sanomaa saarnataan, pelastusta selitetään, pelastukseen kutsutaan, mutta mitä tapahtuu? – Pelastaakseen elämän, joka sykkii tällä planeetalla, ihmiskunta suunnittelee siemenpankkeja ja avaruusaluksia. Se on surkuhupaisaa. Hesekiel yrittää ratkaista tätä pulmaa, joka on pohjimmiltaan kapinointia Jumalaa vastaan:

Mutta sinä, ihminen, kuuntele mitä sinulle sanon. Älä niskoittele, niin kuin tämä niskuroiva kansa. Avaa suusi ja syö, mitä sinulle annan. Hes.2:8.

Hesekiel sai syödäkseen Jumalan sanaa, kirjakäärön. Mitä muuta voisin suositella kuin juuri samaa? Sokeus ja kuurous lähtee, kun luemme sanaa, kuuntelemme julistusta, mietiskelemme Jumalan asioita, etsimme Herran kasvoja. On hiljennyttävä, jotta voi herkistyä kuulemaan. Viisaus palaa sisimpäämme, kun menemme viisauden lähteelle.  On käytettävä silmävoidetta, jotta hoksottimet tulevat kuntoon. Jumalan henki palaa sieluumme, kun annamme sille tilaa. Sisäisen kuivuuden tilalle saamme elävän veden virrat. Meidän tulee heittää sydämemme huoneesta pois ”Tobian huonekalut” ja palauttaa sinne temppelin pyhät lahjat.

Kun näin, millaisen synnin Eljasib oli tehnyt järjestäessään Tobialle huoneen Jumalan temppelin alueelta, suutuin kovasti ja heitin kaikki Tobian tavarat ulos huoneesta. Sitten käskin puhdistaa huoneen ja siirrätin sinne takaisin Jumalan temppelin astiat, ruokauhrit ja suitsukkeet. Neh.13:7-9.

On rohkaisevaa ajatella, että hengellinen elämä palaa sydämeemme, kun vain raivaamme sille tilaa. Synnistä ja parannuksesta saarnataan, mutta tuottaako se tulosta? Joskus on parempi, että emme syyllistä ihmisiä. Annamme vain heille vaihtoehdon. Näytämme valoa. Olemme esimerkkinä. Tartumme itse luutaan. Päästämme padotut vedet virtaamaan. Raotamme sitä verhoa, joka pimittää ihmisiltä Kristuksen kirkkauden. Teemme työtä, vaikka kaikki eivät herääkään. Puhumme Jumalan sanaa, vaikka jotkut pysyvät kuuroina.

Tämän sanottuaan Jeesus huusi: ”Jolla on korvat, se kuulkoon!” Luuk.8:8.