Usko kasvuun

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joh.15:5.

Jos ajattelemme puutarhuria, joka haluaa puidensa kantavan hedelmää, hänen tulisi osata hoitaa puitansa niin, että kasvua tapahtuu, että tapahtuu kukkimista, että olosuhteet ovat hedelmän kantamiselle suotuisat. Kärsimätön ei voi olla, sillä satoa tulee vain kerran vuodessa. Mieleeni muistuu lapsuus ja kotini puutarhan omenapuut. Kesän lopulla oli kiire haukata omenan raakileita, vaikka ne maistuivat happamilta ja kitkeriltä.

Hengellisessä elämässä on tavallista, että olemme kärsimättömiä ja odotamme välitöntä hedelmän tuottamista. Odotamme, että tuloksia alkaa tulla vyörymällä, ihmeitä tapahtua, rukousvastaukset singahdella heti, kun olemme vähän saaneet maistaa Herran hyvyyttä. Kun olemme tulleet tietoisiksi omasta kutsumuksestamme ja nähneet merkkejä Jumalan antamasta armoituksesta, me heti odotamme suurta satoa. Kypsiä hedelmiä, jotka pursuavat ovista ja ikkunoista. Mutta sato vaatii paljon odottamista ja paljon kärsivällisyyttä, paljon sinnikästä työtä.

Olkaa siis kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin: kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Jaak.5:7.

Joskus voi käydä niin kuin profeetta Habakuk kertoo, että kuivuus vaivaa, kato on käynyt, mitään satoa ei ole näköpiirissä:

Vielä ei viikunapuu ole kukassa, viiniköynnöksissä ei ole rypäleitä, vielä ei oliivipuu kanna hedelmää eikä pelloilla kypsy vilja, vielä ei aitauksessa ole lampaita eikä karjaa tarhassa. Hab.3:17.

Habakuk antaa meille kuitenkin hyvän esimerkin siitä, millä tavalla kärsivällisyys pitää toivoa yllä ja millä tavalla Jumalan palvelija voi uskoa hyvään lopputulokseen oman hedelmättömyytensä keskelläkin. Lujasti hänen sydämensä säilyttää varman ja toivorikkaan odotuksen:

Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa. Herra, minun Jumalani, on voimani. Hab.3:18-19.

Aamen, iloitkaamme mekin. Tule sinäkin mukaan tähän iloon, Herran nimessä otan sinua kädestä ja rohkaisen sinua uskon hengessä: ’Jumala siunatkoon sinun työsi ja vaivannäkösi, sillä Herra ei anna sen mennä hukkaan’ (1.Kor.15:58).

Mitä erinomaista siinä on, jos te kestätte silloin, kun teitä kuritetaan tehtyänne väärin? Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa. 1.Piet.2:20.

Sielunvihollinen ei vaivaudu riehumaan niiden takia, jotka ovat tavallisia ja sulautuvat harmaaseen massaan, jotka eivät häiritse häntä hurskaudellaan, joiden oikeamielisyys ei ärsytä häntä. Paholainen ei kiusaa ketään, joka sulautuu maailmaan ja elää kuten muutkin. Häntä ei vaivaa voimaton uskonnollisuus, joka ei haasta pahan voimia mitenkään. Hän ei kiusaannu, mikäli kukaan ei aseta Jeesuksen seuraamista ja uskoa Jumalaan tinkimättömäksi tavoitteekseen. Mutta vakaumuksellinen usko ja tinkimätön Jeesuksen seuraaminen ja sanan kuuliaisuus – se ärsyttää! Kaavoihinsa ja rutiineihinsa kangistunut seurakunta ei häntä suututa. Elävä usko häntä provosoi.

Niinpä jos joudut kestämään sielunvihollisen hyökkäyksiä, voit rohkaistua niiden vuoksi. Sinut on huomattu, sinun uskosi erottuu, sinun sydämesi puhtaus raivostuttaa pahan voimia. Ole siis turvallisella mielellä, Jumalan käsi suojelee sinua. Hänen uskollinen johdatuksensa ei sinua jätä. Hänen armonsa ympäröi sinua kuin pilvi.

Mitä luotettavampi Jumalan palvelija olet ja mitä lojaalimpi Kristukselle, sitä enemmän sielunvihollinen vaivautuu sinun takiasi. Häntä kiukuttaa ja ärsyttää kaikki aito usko. Mutta miksi sitten seurakunnan sisälläkin koet nöyryyttämistä, pahan puhumista ja vastustusta? – Lihan mieli säilyy meissä uskovissakin sitkeästi. Olemme haavoittuvia vihollisen juonille. Saatamme masentaa toisia uskovia, kilpailla heidät maan rakoon, kaataa tieltämme kumoon. Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne. Gal.5:15. Kun sinua painetaan alas, muista nämä Jeesuksen sanat:

Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille. Luuk.6:22-23.

Paljon on syytä iloon, aika usein löytyy täysi syy riemusta hyppimiseen. Jumalan armon osoitukset tulevat runsaina osaksemme, hänen hyvyytensä, suojeluksensa, lahjansa ja johdatuksensa ovat meitä siunaamassa, mutta myös Jumalan apu ja runsas lohdutus tulevat osaksemme silloin, kun meitä vastustetaan, aiheetta lyödään ja painetaan alas. Hän tietää kaiken, mitä joudumme kestämään. Hän antaa armonsa vallita.

Kun vainoojani herjaavat minua, hän lähettää taivaasta avun ja pelastaa minut. (sela) Hän antaa armonsa, hän on uskollinen! Ps.57:3. Hän muisti meitä, kun meitä poljettiin. Iäti kestää hänen armonsa! Hän tempasi meidät sortajiemme käsistä. Iäti kestää hänen armonsa! Ps.136:23-24.