Usko kasvuun

Oletko koskaan ollut hämmentynyt siitä, millaisia näyttelijöitä ihmiset osaavat olla, kun he haluavat esiintyä edukseen seurakunnassa. Seurakunta on ympäristö, joka inspiroi meitä esittämään parempia ihmisiä kuin olemme. Me hymyilemme, olemme kohteliaita, teeskentelemme ystävällistä silloinkin, kun tekisi mieli lyödä. En tiedä, onko tämä paha asia, mutta sosiaalinen elämä kaikkine teeskentelyineen ei minua ainakaan inspiroi. Pidän Kiven Seitsemästä veljeksestä, koska se on niin rehellinen kirja. Samasta syystä pidän Raamatusta.

Raamatussakin on omat tekopyhänsä, mutta yleensä ihmiset kuvataan realistisen rehellisesti. Pahat on pahoja, huijarit huijareita – ja Jumala rakastaa heitä kaikkia. Daavid oli äärimmäisen jalo ihminen, mutta hänkin lankesi vakaviin synteihin, jotka Raamattu kuvaa lahjomattomasti. Pietari oli Jeesuksen lähin mies, mutta petti Herransa pahasti.

Ota se rohkaisuna. Jos sinäkin olet joutunut tutustumaan oman persoonasi pimeisiin puoliin, voit rohkaistua siitä, että myös eräillä Jumalalle rakkailla ihmisillä oli pimeät hetkensä. Jumala ei heitä hylännyt. Päinvastoin – he saivat sitä suuremman armon.

Kun Jumala näkee, että me olemme nöyrtyneet ja tunnustaneet vikamme, hän auttaa meitä selättämään omat heikkoutemme. Jumala ei etsi käyttöönsä vahvoja ja täydellisiä, vaan heikkoutensa tuntevia ihmisiä. Ihminen ei kestä menestystä kovin hyvin – vain itsensä kurjaksi ja ansiottomaksi tuntevalle Jumala voi uskoa siunauksiaan. Nöyrä ja koeteltu ihminen ei ylpisty, hän ei ota kunniaa Jumalan teoista.

Jos sinä tunnet itsesi perinpohjin epäonnistuneeksi ja huonoksi ihmiseksi ja sinun suurin toiveesi on saada syntisi anteeksi, sinä olet Jumalalle käyttökelpoinen ihminen. Paavali tiesi tämän:

Mutta hän on vastannut minulle: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. 2.Kor.12:9.

Niinpä voimme peilata itseämme Raamatun henkilöitä vasten ja oppia tuntemaan kurjuutemme, mutta oppia myös tuntemaan Jumalan armon – sen rakkauden joka nostaa heikon ylös, antaa turvan turvattomalle, johdattaa eksynyttä, pelastaa vaaroissa, vie tasaiselle tielle. On vapauttavaa, kun saa olla oma itsensä – Jumalan kasvojen edessä saamme rohkeuden olla sellaisia kuin olemme. Ihmisille emme uskalla näyttää haavoittuvuuttamme, mutta Jumala tuntee meidät joka tapauksessa.

Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. Matt.9:2. Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Matt.9:22.

Rehabeam nousi kuninkaaksi Salomon jälkeen. Hän antoi kansalleen kovan vastauksen ja menetti valtansa kymmenen Israelin heimon alueella. Hän oli ylpeä ja kärsi heti kirvelevän tappion. Rehabeam näyttää edustavan ihmistyyppiä, jonka on vaikea nähdä näkymättömiä asioita ja arvostavan sisäistä voimaa. Hän arvosti fyysistä voimaa ja puolusti Juudan aluetta linnoituksilla.

Pitkään aikaan hän ei näyttänyt kasvavan henkisesti. Mutta kun Jumala lähetti hänen kimppuunsa Egyptin kuninkaan Sisakin ja hän joutui katastrofin partaalle, hän viimein nöyrtyi. Jumala salli hänen kärsiä vakavia tappioita juuri sillä alueella, jonka oli laiminlyönyt. Temppelistä vietiin niiden aarteet, kultaiset kilvet, ja temppelipalveluksen paras hohto himmeni huomattavasti, vaikka temppeliä ei tuhottukaan. Rehabeam joutui miettimään, mistä on peräisin tosi rikkaus, mikä on se kulta, joka todella tekee rikkaaksi. Hän joutui myöntämään, että ulkonainen linnoittaminen ei riittänyt, tarvittiin sisäistä voimaa. Ehkä hän jossain vaiheessa tajusi, että sen sisäisen voiman lähde oli aito jumalanpalvelus ja elävä usko Herraan. Hän yritti korjata virheensä ja teetti menetettyjen kilpien tilalle uudet:

Kuningas Rehabeam teetti niiden sijaan pronssikilvet ja uskoi ne palatsinsa ovea vartioivan henkikaartin päälliköille. Aina kun kuningas meni Herran temppeliin, vartijat kantoivat niitä ja veivät ne sitten taas henkikaartin huoneeseen. 1.Kun.14:27-28.

Minun silmääni tästä sinänsä aidosta parannuksesta paistaa esiin ulkokultaisuus, pakonomainen tarve ymmärtää kaikki ulkoisena todellisuutena ja huomion keskittäminen ulkonaisiin. Oletko sinä tavannut ihmisiä, joissa tämä ulkonaisiin keskittyminen on jotenkin osa persoonallisuutta ja istuu lujassa kuin – enpä sano mikä – Junttilan seinässä? Syvempi sisäinen elämä tuntuu puuttuvan tai sen keinotekoinen toteuttaminen vaikuttaa jotenkin toisten matkimiselta?

Kuinka tärkeää onkaan saada Jumalan sanan siemen sellaisena sydämeensä, että se synnyttää aitoa elämää ja vilpitöntä uskoa. Uudestisyntyneen ihmisen tunnistaa juuri siitä – usko on elävää, sisäinen ihminen on todellinen. Jeesus kuvasi tätä sisäistä elämää käyttämällä vertausta virtaavasta vedestä: Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Joh.4:10.

Oletko nähnyt koskaan pronssiesineiden ruostuvan? Niihin kertyy vaalean vihertävää jauhomaista kuorta. Ruostunut rautakaan ei ole yhtä vastenmielisen näköinen. Korroosion pilaaman pronssiesineen haluaa heittää heti menemään. Kun taas kulta ei tunnetusti ruostu lainkaan. Tavoitelkaamme sitä:

Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi… Ilm.3:18.