Usko kasvuun

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että suuret ideat toistuvat Jumalan luomakunnassa erilaisina versioina? Kerubeilla oli erilaiset kasvot: ihmisen, leijonan, härän ja kotkan kasvot. Luonnontiede sanoo tämän vähän eri sanoin: kädelliset, kissaeläimet, nautaeläimet ja linnut. Mutta ne ovat kuin kantamuotoja, joita sitten varioidaan. Sama tapahtuu ideoiden tasolla ja Raamattu heijastaa erilaisia kehitysasteita uskontoon liittyvissä asioissa: temppeli, kaste, pappeus, avioliitto, sovitus, pelastus…

Voimme nähdä perusmuodon sovituksesta, kun anteeksiantamus astuu voimaan verenvuodatuksen kautta. Jo paratiisissa vuodatettiin eläimen verta, jotta Aadam ja Eeva saisivat jatkaa elämäänsä. Sitten sovitus sai uutta syvyyttä, kun Kain murhasi Aabelin. Eläinuhrin rinnalle tuli ihmisuhri. Nämä kaksi variaatiota elivät rinnakkain, kunnes Kristus paljasti meille, millainen Jumalan suunnittelema sovitus oikeasti oli.

Entä avioliitto? Aabrahamin palvelija nouti Iisakille morsiamen, Raakelin, joka oli koskematon neitsyt. Sitten Daavid, tuleva kuningas, otti vaimokseen Abigailin, Nabalin lesken. Lopulta Jeesus tuli maan päälle etsimään itselleen morsianta. Hän kohtasi oman ’Raakelinsa’ Sykarin kaivolla. Huomaamme näissä tapahtumissa sekä samankaltaisuuksia että eroja.

Näissä rinnastuksissa huomaamme, kuinka Raamatun ilmoitus jostakin uskolle tärkeästä asiasta muuttuu ja kehittyy. Emme näe mitään kiveen hakattua totuutta, vaan näemme Jumalan näkemyksen joka joustaa, joka on täynnä armoa. Siinä on erilaisia särmiä ja se on monivivahteinen. Jos Jumalan laki, joka annettiin Siinain vuorella olikin kirjoitettu kivitauluihin, niin kirkastusvuorella Jeesus otti vastaan Jumalan elävät sanat ja sanottiin: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Mark.9:7. Mooseksen lain tilalle tuli Kristuksen laki. Pietarin into rakentaa majoja kaipaa tässä yhteydessä rinnalleen lehtimajanjuhlan kuvastoa.

Uusi ilmoitus ei ole vanhan kumoamista, se on vanhan vahvistamista ja samalla uudeksi luomista. Siinä voi olla mukana vanhan kumoamistakin, mutta uutta rakennetaan kuitenkin vanhan päälle. Näin syntyy kasvua, joka muistuttaa vuosirenkaita. Ehkä ortodoksisuudesta tunnettu sipuli on juuri sellaisen symboli? Usko kehittyy kerroksittain vähän kuin maakerrosten sedimentit.

Opimme tämän avulla ymmärtämään Raamattua. Löydämme uuden liiton asioista tuttuja piirteitä, kun vertaamme niitä vanhaan liittoon. Sillä tavalla saamme näkemykseen syvyyttä ja kolmiulotteisuutta. Voisimmeko ymmärtää kasteesta paljon mitään, jos meillä ei olisi kasteen esikuvia, jotka löytyvät Vanhasta testamentista? Sana selittää sanaa. Jeesus vahvisti tällaisen menetelmän Raamatun tutkimisessa sanoessaan:

Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, joka runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa. Matt.13:52.

Rohkaiskoon tämä sinua lukemaan paljon Raamattua ja löytämään sieltä – niin kuin muistipelissä – niitä kuvapareja, jotka kasvattavat sinun ’viisautesi varastoa’. Jumala on luvannut antaa viisautta sille, jolta sitä puuttuu (Jaak.1:5).

Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Matt.25:2-3.

Tämä tyhmien ja viisaiden morsiusneitojen vertaus jää helposti avautumatta. Emme helposti ymmärrä, missä se viisaus piilee, että voisimme huolehtia lampuistamme oikein. Öljy ja sen niukkuus on ymmärrettävä, mutta miksi sitä niukkuutta ei voitu jakaa? Ehkä ne, joilla öljyä oli säiliössä, kaatoivat sen astiasta lamppuunsa ja halusivat näin varmistaa, että heidän lamppunsa palaisivat läpi yön. Jos kaikki öljy oli palavassa lampussa, ei ollut mahdollista jakaa sitä sieltä toisille sammuttamatta lamppua. Pilkkopimeässä ei sellaista riskiä voinut ottaa.

Öljy ymmärretään nykyaikana Pyhän Hengen voimaksi, kun kerran elämme helluntain jälkeistä aikaa ja Pyhä Henki on vuodatettu seurakunnan keskelle. Joillakin uskovilla on sellainen lahja, että heidän rukoillessaan uskoon tulleet täyttyvät hengellä ensi kertaa ja saavat Pyhän Hengen kasteen. Henkeä ei varsinaisesti kuitenkaan voida kaataa kenenkään sisimpään tai ylläpitää hengen täyteyttä jatkuvalla käsien päälle panemisella. Jokaisen tulee voida oppia elämään hengen täyteydessä ja vaalimaan Pyhän Hengen läsnäoloa sydämessään. Hengellä täyttynyt uskova siirtyy vähitellen hurmoskokemuksensa keskeltä arkeen, jota hän opettelee elämään yhteydessä Pyhään Henkeen ja vaeltamaan hengen täyteydessä. Hän voi oppia tunnistamaan ne erityiset hengen lahjat, joita on saanut, ja toteuttamaan armoitustaan ja henkilökohtaista kutsumustaan. Näin hengessä vaeltaminen ja hengen täyteys arjen keskellä alkaa luonnistua harjaantumisen ja kokemuksen kautta. Loppujen lopuksi kukaan ei kaada henkeä toiseen eikä kukaan sitä mistään kaapin hyllyltä ota. Mutta voimme oppia elämään uskossa Pyhän Hengen avustamina. Silloin on myös mahdollista olla ”kirkkaalla liekillä palava lamppu” niin kuin Johanneksesta sanotaan (Joh.5:35).

Pyhän Hengen öljy meissä ei siis ole jossakin erillisessä astiassa – vertaus vie tässä suhteessa vähän harhaan – vaan se on meihin kiinni kasvaneena meidän sydämessämme. Se on sisään rakennettua voimaa. Se on elämämme kudelmassa näkyviä ”taidokkaita kerubinkuvia” (2.Moos.26.1). Meillä on hengen voimaa ja palavuutta, kun vaellamme Herran yhteydessä, elämme sanan kuuliaisuudessa ja harjoitamme uskoa, joka ei ole satunnaista innostusta, vaan pitkäjänteistä vakaumusta. Niinpä kymmenen morsiusneidon testi on vakaumuksen testi ja opetuslapseuden mittari. Jokainen aito uskova voi päästä tähän.

Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon… Matt.25:10.