Usko kasvuun

Silloin Simson sanoi: ”Tällä kertaa filistealaiset saavat syyttää itseään siitä, että minä kostan heille.” Simson pyydysti kolmesataa kettua. Sitten hän otti soihtuja, sitoi ketut kaksittain hännistään yhteen ja kiinnitti häntien väliin soihdun. Hän sytytti soihdut ja laski ketut irti filistealaisten viljapelloille. Näin hän poltti kaiken, niin lyhteet kuin leikkaamattoman viljan, ja lisäksi viini- ja oliivitarhat. Tuom.15:3-5.

Simsonin vanhemmat olivat hurskaita ihmisiä ja Simsonin syntyessä he saivat pojastaan hyviä profetioita. Hänestä sanottiin: Hän ryhtyy taistelemaan filistealaisia vastaan ja aloittaa Israelin vapauttamisen. Tuom.13:5. Simsonin piti elää raittiisti ja nasiiri-sääntöjen mukaan. Hän oli kuitenkin ”naisiin menevä” ja väkivaltainen. Hän ei joka suhteessa vastannut vanhempiensa toiveita – eikä ihan Jumalankaan. Mutta kuitenkin Jumala käytti häntä juuri siihen tehtävään, johon oli tarkoituskin: Israelin vapauttamiseen filistealaisten yliherruudesta.

Jumala näyttää usein valitsevan käyttöönsä henkilöitä, joita ihmiset eivät valitsisi. Rahab oli seksityöläinen, mutta hänet kuvataan uskon sankarina: Koska portto Rahab uskoi, hän välttyi kuolemasta yhdessä niskoittelijoiden kanssa, sillä hän oli ottanut tiedustelijat ystävinä vastaan. Hepr.11:31. Jeesus kuvaa laupiaan samarialaisen tapauksessa henkilöä, joka oli Jumalan mielen mukainen, vaikka kuului halveksittuun kansanryhmään. Paavali oli väkivaltainen seurakunnan vainooja, mutta Jumala näki hänessä ainesta apostoliksi.

Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. 2.Kor.5:16.

Onko meillä taivaallista silmävoidetta nähdä lähimmäisemme kuin Jumala näkee? Havaitsemmeko kanssakulkijassa ainesta mihinkään keskinkertaisuutta kummempaan? – Onneksi Jumala tuntee kättensä työn ja kaiken potentiaalin, jota hän on sijoittanut meihin. Hän tietää, mitä tarkoitusta varten hän on muovannut meihin niitä ominaisuuksia, jotka joidenkin mielestä tekevät meistä peräti outoja ja kummallisia otuksia. Tärkeintä on, että olemme itse tietoisia siitä, mihin suuntaan Jumala meitä työstää, että meillä on kutsumustietoisuus ja Jumalalta saatu taakka sydämellä. Vastuu elämäntyön tekemisestä voi olla suurempi taakka kuin synti – synnithän saadaan anteeksi, mutta elämäntyötä ei voi vierittää toisten vastuulle.

Meidän on siis päästävä yli alemmuuden tunteesta ja vietävä puutteemme Jumalalle. Kun antaudumme hänelle tyhjin käsin, hän voi meidän heikkouttamme hyödyntää ja lähettää elopellolleen työhön. Minäkin olin pikkulapsesta asti heinäpellolla töissä – aluksi muiden tiellä, mutta sitten kannoin tappeja ja vähitellen opin myös laittamaan heiniä seipäille. Pienestä voi aloittaa ja olla ainakin oikeassa paikassa. Jumala auttaa sitä, joka tekee minkä voi (Mark.14:8). Tosi työmieskin jaksaa ponnistella ja tehdä työtä, kun tietää, että taakka kevenee sitä mukaa kuin työ edistyy ja lopulta päivätyön tehtyään olla oikeutettu jopa palkkaan.

Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. Ilm.22:12.

Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. 1.Joh.5:11.

Monia vaivaa pelko kadotukseen joutumisesta. Heidän sydämessään on kaipuu Jumalan läheisyyteen, halu löytää turvapaikka Jeesuksesta, toive päästä kerran taivaan kotiin ja asumaan kultakaupunkiin, mutta – sitten sydämen täyttää pelko, entä jos joudun kuitenkin helvettiin?

Näitä pelkoja tuntuu syntyvän siellä, missä sananjulistusta hallitsevat evankelistat. Valitettavasti evankelistat ovat lähes ainoita, jotka nykyään tunnustetaan kuuluvaksi sananjulistajien armoitettuun joukkoon. Kun on riittävän kauan toiminut evankelistana, voi päästä opettajaksi. Muita sananjulistajan virkoja ei ole. No, onhan vielä paimenenkin virka, mutta paimenhan voi olla, vaikka ei julista sanaa…

Tämä luokittelu on tietenkin helluntaiherätyksestä ja muista vapaista suunnista peräisin, mutta vanhoissa kirkoissa luokittelu on vielä vähemmän toiveikas. Virka on jotakin, mikä opitaan yliopistossa. Onko todella? Paljonhan yliopistossa voi oppia, mutta ei Jeesus luonut sellaista mallia.

Valitettava tosiasia on, että viidestä sananjulistajan virasta (Ef.4:11) on unohdettu apostolin ja profeetan virka pois kokonaan ja paimenen virka osittain. Tämä on myös juurisyy sille, että ihmisten usko on niin pelkojen hallitsemaa. Evankelistat vievät ihmisiä joko-tai-asetelmaan eikä heitä voitane siitä syyttää, mutta tällainen mustavalkoinen asetelma ei ole tarkoitettu hallitsemaan uskoon tulleiden kasvua. Siellä missä profeetallista sanaa julistetaan, siellä on paljon rohkaisua ilmassa. Siellä missä apostolit julistavat Jumalan sanaa, siellä on paljon uskoa ilmassa. Siellä missä paimenet saavat suorittaa kutsumustaan, siellä on lampailla turvallista elää. Apostoli Johannes oli kaikkia näitä kolmea, kuunnellaan hänen näkemyksensä pelastuksestasi:

Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää. 1.Joh.5:11-12.

Ei siinä ole mitään horjumista, epäröintiä tai pelottelua. Johannes osasi luoda seurakuntaan lämpimän ilmapiirin ja saarnasi myös tähän tapaan: Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. 1.Joh.4:10-11.