Usko kasvuun

Joskus vuosikymmeniä sitten kävimme jouluna hautausmaalla viemässä kynttilämme mekin, vaikka meillä ei ollutkaan omaisia siellä. Sytytimme kynttilämme haudalle, jossa oli hautakiven mukaan uskova vainaja. Hänen hautakivessään luki ’Jeesus’ isoin kirjaimin. Se oli kirjoitettu hepreaksi ישוע ja muotoiltu niin että se muistutti seitsenhaaraista kynttilänjalkaa (menoraa).

Seitsenhaarainen kynttilänjalka kuvannee omalla tavallaan Kristuksen ruumista. Alimmainen haara on vanhan liiton seurakunta, seuraava haara uuden liiton seurakunta ja ylin haara ehkä tuhatvuotisen valtakunnan aikainen seurakunta. Näin tulkittuna se siis edustaa seurakunnan suuria historiallisia linjoja. Jokaisessa kaksoishaarassa on seitsemän mantelinkukkaa ja uskon niiden edustavan hengellistä uudistumista. Kutakin haaraa varten on siis varattuna kanta (uskoontulo) ja kolme uudistumista. Jobin kirjassa on kuvaus parannuksesta ja uskoontulosta ja sitten sanotaan:

Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle, palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa. Job 33:29-30 KR33.

Rohkaiseeko tämä sinua? Antaahan tämä vertauskuva, joka on kätketty seitsenhaaraiseen kynttelikköön, meille uskalluksen odottaa uudistumisen aikoja. Voimme luottaa siihen, että Jumala on niitä meille varannut, sekä yksilöinä että seurakuntina. Aina kun uudistumme ja kasvamme, voimme nostaa lamppumme ylemmäksi. Kun kasvamme, kasvamme yhä lujemmin kiinni runkoon, joka on itse Kristus. Jokainen haara voi kokea olevansa erillinen, mutta kaikki kuitenkin kiinnittyvät runkoon ja ovat yhtä kappaletta.

Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis. 1.Kor.12:20.

Jumalan työ jakautuu seurakunnassa seitsemään liekkiin. Lamput kuvaavat Jumalan sanan valovoimaa. Lamput on asetettu niin että ne valaisevat lampunjalan edustaa. Ilmestysmajan sijoittelusta voimme päätellä, että ne siis näyttävät valoa pohjoiseen ilmansuuntaan. Oletko huomannut tämän? Suurin osa kristikunnasta sijaitsee maapallon pohjoisilla leveysasteilla.

Valtaistuimesta lähti salamoita ja kuin ukkosen jyly. Sen edessä oli seitsemän soihtua, Jumalan seitsemän henkeä… Ilm.4:5.

Uudistus tulee – oletko valmis?

Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. Kol.2:16-17.

Paavali siis mainitsee juhla-ajat ja muut kalenteriin liitetyt asiat ”varjoina”. Heprealaiskirjeen kirjoittaja liittää näihin varjoihin myös maanpäällisen pyhäkön: Kristus ei mennytkään ihmiskäsin tehtyyn pyhäkköön, joka on vain todellisen pyhäkön kuva… Hepr.9:24. Maan päällä toimineista papeista sanotaan Heprealaiskirjeessä, että heidän palveluksensa on vain taivaallisen palveluksen kuva ja varjo (Hepr.8:5).

Kristuksen ruumis on jotakin todellista. Kristus itse sen päänä on tärkein, sitten kaikki pyhät, jotka muodostavat yhdessä ruumiin. Kristuksesta itsestään sanotaan, että Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva… Hepr.1:3.

Niinpä meidän ei kannata tehdä pääasiaa mistään sellaisesta, joka voidaan luokitella ”varjoksi”. Miksi jotkut tekevät luonnollisesta Israelista jonkin keskeisen asian? Miksi eräät omistautuvat kirkkonsa ja kirkkokuntansa rakentamiselle? Ja miksi toiset ovat omistautuneet paikallisseurakunnalle ikään kuin se olisi jotakin ikuista? Meidän ei tule kasvaa kiinni varjoihin, vaan meidän tulee kiinnittää sydämemme häneen, joka on ”Jumalan sädehtivä kirkkaus”.

Paikallinen seurakuntakin on vain väline. Se on rakennusteline itse rakennukselle. Lopulta meidän päämäärämme on tulla Kristuksen kaltaisiksi osana hänen suurta rakennusprojektiaan, jota kutsumme Kristuksen ruumiiksi. Tämä ruumis kasvaa vähitellen kohti täydellisyyttä ja asuttaa kerran uuden Jerusalemin taivaassa. Varjot jäävät varjojen maahan. Rakennustelineet jäävät tänne ja ne tuhoutuvat vanhan maailman mukana. Kirkko ei ketään pelasta, se ei voi pelastaa edes itseään. Kirkot, seurakunnat ja lähetysjärjestöt – ne ovat pelkkää romua uuden maailman syntyessä. Paavali profetoi tästä: Yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu. Ap.t.27:22.

Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Jes.65:17.