”Nahkurin orsilla tavataan” on yksi niistä mietelauseista ja sananparsista, joita ei löydy Raamatusta, mutta joka on silti naulan kantaan sanottu ja osuva. Se sisältää sellaista elämänviisautta, jota kaivattaisiin elämän arkeen. Se tekee meistä tasa-arvoisia ja paljastaa surkeutemme. Harva meistä on nähnyt nahkurin orsia elävässä elämässä, mutta en kauheasti valehtele, jos väitän, että minäpä olen. Tosin lapsuuden kotini ”vanhan navetan” orsilla oli muistaakseni vain yksi lampaan vuota. Se oli kai unohtunut sinne, koppura. Mitä sellainen hylätty vuota sitten kertoo? Että elämä päättyy, joskus surkeasti, ja sinut unohdetaan. Siellähän pölytyt ja sieltähän kukaan ei sinua kaipaa, kukaan ei viitsi sinua enää parkita ja puhdistaa, olet vain muisto entisestä, muisto joka ei ketään kiinnosta.
Mitä rohkaisevaa tässä on? Tämän blogin on tarkoitus sisältää rohkaisua, joten on vähän uhkarohkeaa puhua kuolemasta. Mutta joskus kannattaa katsoa elämää syvälle silmiin ja löytää sellaisia totuuksia, jotka tekevät nöyräksi, katsoa rohkeasti pimeyteen ja nähdä asioita, jotka vetävät hiljaiseksi.
Että ei ole pakko loukkaantua ihan pienestä ja ottaa itseensä jokaista pikkuasiaa. Voi nähdä suuret kaaret, pitkät jänteet. Voi miettiä, minkälaisia asioita minustakin kerran paljastetaan, kun joudun Kristuksen tuomioistuimen eteen. Minkälaisia kysymyksiä minulle tehdään? Kysytäänkö, miksi teit niin? Mitä oikein ajattelit? Kaduttiko yhtään? Katsoitko oikeudeksesi tuomita? Eikö ollut varaa antaa anteeksi?
Mietin tällaisia ihan omalta kannaltani. En usein, mutta joskus on pakko. Luulen, että sellainen on hyödyllistä. Se asettaa tämän päivän kiistat ja ärsyttävät asiat johonkin mittakaavaan. Se kummasti tasoittaa mieltä, kun tajuaa, että eihän noilla tämän hetken hyttysillä ole mitään merkitystä. Merkitystä on ihan toisilla asioilla. Kuoleman edessä kaikki pikkuasiat lanautuvat maan rakoon. Sinnepä päädyn itsekin – juurikin maan rakoon.
Nyt vielä – tänä armon päivänä – on mahdollista tehdä asioille jotakin. On mahdollista asettaa jokainen asia oikeaan mittakaavaan, nähdä jokainen päivä lahjana, jokainen lähimmäinen arvokkaana. On mahdollista arvioida turhuuden turhuudet omaan arvoonsa ja nostaa Jumalan valtakunnan aarteet etusijalle. On mahdollista suodattaa maailman häly ja kuulla Kristuksen kirkkauden evankeliumi. On mahdollista jättää tuomitseminen Tuomarille ja katsoa lempein silmin noita nahkurin orsille vietäviä lammasparkoja. Samassa porukassahan olen itsekin, saman kohtalon alainen. Vielä on mahdollista tehdä parannusta, tänä armon päivänä. Vielä on mahdollista iloita Jumalan hyvyydestä, joka kaikesta sanotusta huolimatta niin runsaana ympäröi meitä.
Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, olimme eksyksissä ja monenlaisten himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuuden ja kateuden vallassa, vihattuina ja toisiamme vihaten. Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme. Tit.3:3-7.
Usko kasvuun 