Artikkelit

Posted on

Riemuvoiton tunnelmissa

Raamattua lukiessa joutuu kohtaamaan monia tappion hetkiä ja todistamaan ihmisten kokemia takaiskuja. Jeesuksen ristiinnaulitseminen on sellainen tappio ja takaisku, mutta luemme siitä rauhallisin mielin, koska tiedämme lopputuloksen. Tiedämme, että Jeesus nousi kuolleista ja kaikki hänen kokemansa vääryys ja tuska sai uuden mielekkyyden. Rististä tuli hänen elämänsä tarkoituksen ratkaiseva tekijä. Paha kääntyi hyväksi.

Saman voimme kokea hyvinkin arkisella tavalla, kun katsomme televisiosta jotakin peliä, jossa Suomen joukkue pelaa ennakkoon parempaa vastustajaa vastaan. Jos tiedämme lopputuloksen – että Suomi lopulta voittaa – jaksamme jännätä pelin kulkua ja kokea innostusta, kun peli lopulta kääntyy Suomelle. Näin saamme myös uutta ymmärrystä siitä, miten usko toimii. Kun tiedämme Jumalan sanan perusteella, miten väkevä Jumala meillä on, miten hän vie asiansa voittoon, miten hänen lupauksensa eivät petä, silloin jaksamme olla luottavaisin mielin, vaikka elämä meitä välillä kolhii. Takaiskujen keskellä tiedämme, että Jeesus on voimallinen Pelastaja, armollinen ja pitkämielinen Vapahtaja, suuri ja majesteettinen herrain Herra, joka on minutkin nimeltä kutsunut – silloin emme menetä toivoamme, vaan pidämme kiinni uskostamme ja seuraamme pelin loppuun asti.

Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Room.4:20-21.

Niinpä sinäkin voit tänään nostaa katseesi ylös, säilyttää toivon rohkeuden ja pitää yllä uskoasi hyvään tulevaisuuteen. Jos jokin takaisku sinua masentaakin, niin voit olla varma, että se on väliaikainen ja ohimenevä hidaste, sillä Jumala vie aina asiansa voittoon. Jeesus Kristus vie aina lapsensa perille – kotiin asti.

Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Hepr.10:22-23.

Emme anna periksi epäuskolle, emme luovuta. Panemme alati toivomme häneen, joka on antanut henkensä meidän puolestamme. Tiedämme, että hän on meidän rakkautemme ja kiintymyksemme ansainnut. Emme anna maailman tuulien sammuttaa sydämestämme ensirakkauden tulta. Iloitsemme jo ennalta, sillä olemme varmoja, että peli kääntyy vielä vastustajan tappioksi. Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Room.8:37.

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.

Posted on

Kristus peräsimessä

valkoinenveneSattuipa kerran hurjassa nuoruudessani ikimuistoinen tilanne. Asuimme noin kilometrin päässä järven rannasta ja meillä oli puinen soutuvene, jossa oli myös perämoottori. Siihen aikaan, kun minä elin omaa murrosikääni, ei veneilijöillä tarvinnut olla pelastusliivejä. Niinpä pörräsimme järvellä pitkin ja poikin ilman liivejä – ilman uimataitoakin. Päätä ei palellut, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti.

Äitini halusi mennä telttakokoukseen järven toiselle puolen ja ottaa naapurinkin mukaan. Hän sai yleensä autokyydin, mutta nyt hän oli saanut idean: minä veisin hänet veneellä järven yli ja hän palaisi sitten jonkun kyydillä. Mikäs siinä, tuumasta toimeen.

Se oli joka suhteessa raamatullista. Kun pääsimme järvelle saatoimme todeta, että siellä puhalsi aikamoinen puhuri. Laineet nousivat vaahtopäiksi. Tuuli puhalsi ankarasti, ja järvellä kävivät vaahtopäiset aallot. Joh.6:18. Että sattuikin. Äitini ja naapuri olivat kohta paniikissa. Minä en osannut pelätä, vaan ohjasin veneen rohkeasti tuulta päin. Siinä iässä ei vielä osaa pelätä. Kun katselen nykynuorisoa, huomaan saman ilmiön – järki kasvaa myöhemmin. Jälkeenpäin olen kauhistellut tilannetta. Mutta tiedäthän, miten aallokossa pitää venettä ohjata? Suoraan tuulta päin. Keula siinä vähän hyppii ja vesi roiskuu, kun hypätään aallonharjalta toiselle, mutta sivuttain olisi vaarallisempaa ja vene voisi herkemmin kaatua. Vauhdin hiljentäminen ei ole hyvä idea, vaan kohtalainen vauhti pitää yllä liike-energiaa haastaen aallokon voiman ja pitäen veneen vakaana.

Pääsimme onnellisesti vastarannalle ja helpottuneet matkustajani pääsivät turvallisesti laiturille. He olivat jokseenkin järkyttyneitä ja samalla kertaa varmoja, että minä olin tahallani saattanut heidät vaaraan. Uusia veneretkiä ei sen koommin tehty.

Mutta tiedätkö, tämä antaa aiheen profetoida sinulle: Se myrsky, jonka keskellä sinä nyt olet, on Jumalan sallima. Sinusta voi tuntua, että olet joutunut sokean kohtalon armoille ja sinua kuritetaan, vaikka olet elänyt oikein ja hakeutunut hengellisiin tilaisuuksiin. Sinusta voi tuntua, että elämäsi purtta ohjaa joku hurjapää kiusanhenki. Haluaisit hiljentää vauhtia. Mutta sinun tulee tietää, että sinua viedään turvallisinta reittiä kohti määränpäätä. Ympärillä tosin myrskyää, mutta ei sinun tarvitse pelätä. Jeesus Kristus itse ohjaa sinun elämäsi venettä. Sinun uskosi kasvaa, kun sinä tämän koettelemuksen keskellä rukoilet ja saat kokea syvää rauhaa ja uskon luottamusta Kristukseen. Hän haluaa näyttää sinulle, että hän on voimallinen varjelemaan, hän on voimallinen viemään sinut perille. Hän ei ole hylännyt sinua – päinvastoin. Hän haluaa, että sinun luottamuksesi häneen uudistuu ja uskosi kasvaa. Sinä saat kuulla Herrasi vakuutuksen:

”Älä pelkää, vaan usko.” Mark.5:36.