Usko kasvuun

Raamattu on täynnä esikuvia ja vertauksia. Kristuksen muoto tulee tämän tästä esiin Vanhan liiton kirjoituksia luettaessa. Nyt viimeksi huomasin sen, kun luin Joosefin tarinaa. Joosef on tietysti Kristuksen esikuva, mutta myös Juuda hahmottaa meille Kristuksen ääriviivoja, kun hän sanoo isälleen Benjaminista:

Minä otan itse vastatakseni hänestä, minut voit vaatia tilille hänen hengestään. Jos en tuo häntä takaisin tänne sinun luoksesi, minä olen aina oleva sinun edessäsi syyllinen. 1.Moos.43:9.

Oletko ajatellut, että Jeesus sanoo tämän saman asian sinusta? Jumalan Poika on siellä taivaassa ennen maallista elämäänsä (josta hänet tunnetaan Jeesus Nasaretilaisena) ja neuvottelee Jumalan kanssa sinun kohtalostasi. Hän lupaa vastata sinusta hengellään. Hän vannoo, että tuo sinut taivaaseen, vaikka henki menisi. Ja ellei niin tekisi, hän olisi ikuisesti syyllinen Jumalan edessä.

Aika vahvaa tekstiä, vai mitä? Se muovaa meidän jumalakuvaamme aika voimakkaasti, sillä helpostihan me koemme Jumalan pelottavana. Me vapisemme häntä, vaikka Jumalan Poika itse asiassa vapisee meidän puolestamme. Kun veljekset tulivat Joosefia tapaamaan ja heitä vietiin tämän kotiin, hekin olivat peloissaan: Kun veljet huomasivat, että heitä vietiin Joosefin taloon, he pelästyivät… 1.Moos.43:18. Joosef oli heidän silmissään kuin faarao (1.Moos.44:18).

Näin mekin usein koemme. Jumala on pelottava. Jeesus on kuin julma hallitsija. Mutta jos pääsemme eteenpäin ja uskomme löytää totuudellisen sisällön, tajuamme että Jeesus onkin meidän veljemme – hyväntahtoinen, anteeksiantavainen, huolehtiva ja rakastava veljemme.

Voimme siis tajuta, että Jeesus on se, joka on joutunut kärsimään puolestamme, mutta hän ei muistele meitä pahalla, vaan kohtelee meitä armollisesti ja hyvin. Hän varustaa meidät viljalla – antaa meille elannon nälkävuosinakin ja antaa meille taivaan leipää, joka tuottaa ikuisen elämän.

Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. 1.Piet.5:10.

Jotkut omistautuvat tieteelle ja tekevät akateemista uraa ja kenties tutkimustyötä edistääkseen tieteen saavutuksia. Sitten joskus kuulen sellaisiakin viestejä, että minun kohdallani elämä on mennyt hukkaan, kun en ole tehnyt akateemista uraa enkä omistautunut elämässäni tieteen hyväksi. Ymmärrän heidän huolensa, mutta en arvosta tiedettä niin paljon, että pitäisin sille omistautumista jonain kutsumustyönä. Eivät nämä akateemiset ihmiset ole pahoja, mutta heidän näköalansa on liian kapea. Heiltä puuttuu riittävän laaja-alainen visio elämän tarkoituksesta. Sellaisen vision tarjoaa vain elävä usko Jumalaan. Jumalan antama visio elämästä on jotakin niin paljon enemmän. Lueteltuaan joitakin ’ansioitaan’, Paavali luonnehti elämänkatsomustaan tähän tapaan:

Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen. Fil.3:7-8.

Tämä arvojärjestys on tärkeä. Jos haluamme palvella Herraa sen mukaan kuin Raamattu kehottaa: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi (Mark.12:30), silloin meidän on osattava hylätä maailman arvot ja omaksua Jumalan valtakunnan arvot.

Yksi asia, joka voi meitä estää, on valmis roolitus, jolla meidät sidotaan. Olemme kuin Simson, joka sidottiin kahdella vastapunotulla köydellä. Ja ketkä sitoivat Simsonin? Juudan miehet. Siis oma väki. Sukulaiset ja ystävät. Kolmetuhatta Juudan heimon miestä oli valmiina sitomaan Simsonin ja luovuttamaan hänet filistealaisille (Ks.Tuom.15:11-14).

Arvaa, lukeeko kukaan uskovista sukulaisistani tätä blogia. Ei yksikään. Arvaa, tykkääkö kukaan tuntemistani helluntailaisista uskovista minun kirjoituksistani. Eipä ole näkynyt. He haluavat sitoa minut, vaieta kuoliaaksi. He karttavat kuin ruttoa, väheksyvät kaikin tavoin. Heidän piti elää kanssani veljellisessä yhteydessä ja tukea minua, puolustaa tämän ajan ’filistealaisia’ vastaan, mutta mitä vielä. He ovat liittoutuneet filistealaisten kanssa minua vastaan.

Eivät he ole pahoja ihmisiä, mutta heidän näköalansa on liian kapea. He yrittävät tunkea minua valmiiseen muottiin, johon en mahdu ja johon en missään nimessä halua itseäni tungettavan. Kun Simsonin ystävät luovuttivat hänet filistealaisille, mitä tapahtui?

Silloin Herran henki valtasi hänet. Köydet, jotka olivat hänen käsivarsiensa ympärillä, katkesivat kuin pellavalangat tulessa, ja siteet kirposivat hänen käsistään. Tuom.15:14.

Pyhä Henki on minunkin kanssani ja hänen tuellaan olen vapaa! Ei ihmisten roolitus, heidän painostuksensa, mielipiteensä ja muottinsa pysty sitomaan ketään, joka elää Pyhän Hengen voitelussa. Sinäkin saat luottaa siihen. Älä anna ystävien ja sukulaisten määrätä, millainen ihminen sinusta tulee. Älä anna kirkkokuntasi estää sinua toteuttamasta Jumalan kutsua. Sinä saat rikkoa heidän rajansa, katkaista heidän ’vastapunotut köytensä’, hylätä heidän tarjoamansa roolimallit ja elää Jumalan voimasta ja toteuttaa sitä näkyä, mikä sinulla on omasta osuudestasi Jumalan valtakunnassa. Anna Pyhän Hengen hallita elämääsi, mullistaa sinun arvojärjestyksesi, ja viedä sinua ’kirkkaudesta kirkkauteen’ (2.Kor.3.18).