Rikoslaissa on pykälä, jonka mukaan voi saada tuomion yksityisyyttä loukkaavan tiedon levittämisestä. Tieto voi olla oikea, mutta sen levittämisestä voi silti saada tuomion. Tieto voi olla väärä, jolloin rikosnimike voi olla kunnianloukkaus. Mitä Raamattu sanoo yksityisyyden suojasta – sanooko mitään? Luetaan vaikka Nooasta:
Nooa ryhtyi viljelemään maata ja istutti ensimmäisen viinitarhan. Mutta kun hän joi viiniä, hän juopui ja jäi alastomana makaamaan telttaansa. Haam, Kanaanin isä, näki isänsä alastomuuden ja kertoi siitä ulkona molemmille veljilleen. Silloin Seem ja Jafet ottivat viitan, levittivät sen harteilleen, menivät sisään selkä edellä ja peittivät isänsä alastomuuden. Heidän kasvonsa olivat poispäin, eivätkä he nähneet isäänsä alastomana. 1.Moos.9:20-23.
Nooa kirosi poikansa Haamin, koska tämä oli juorunnut isänsä alastomuudesta. En tiedä kiroamisen tarpeellisuudesta, mutta muuten tässä on aika hyvä ohje tilanteisiin, joissa olemme vahingossa kuulleet jotakin arkaluontoista tai kenties jopa todistaneet itse jotakin toisten seksielämään liittyvää asiaa, joka ei ehkä kestä täyttä päivänvaloa. Kristittyinä meidän tulisi olla häveliäitä, tahdikkaita, hienotunteisia ja halukkaita säilyttämään sellainen kiusallinen tapaus yksityisyyden suojassa. Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä ”rakkaus peittää paljotkin synnit”. 1.Piet.4:8. Jos tapaus on sellainen, että sen kuuluu tulla julki, voimme jättää asian huoletta Jumalalle ja odottaa, kunnes Jumala hoitaa asian julkiseksi.
Voimme lukea myös Abnerin tapauksesta, kun hän toimi Saulin pojan Isbosetin hyväksi ja piti Israelin sotaväkeä yllä ja vaali Saulin suvun kuninkuutta. Isboset oli kuullut Abnerista pahan juorun ja alkoi piikitellä tätä.
Kerran Isboset kysyi Abnerilta: ”Miksi olet käynyt isäni sivuvaimon luona?” Abner suuttui Isbosetin sanoista ja vastasi: ”Juudan koirienko päällikkö minä olen? Olen tähän päivään asti ollut uskollinen isäsi Saulin suvulle ja hänen veljilleen ja ystävilleen enkä ole antanut sinun joutua Daavidin käsiin, ja nyt sinä syytät minua tämän naisen vuoksi.” 2.Sam.3:7-8.
Epäselväksi jää, oliko juoru tosi vai valheellinen, mutta ongelma olikin siinä, että keskusteltiin ”yksityisyyttä loukkaavasta tiedosta”. Asia ei kuulunut Isbosetille – ja jokaisen uskovan tulisi ymmärtää olla kajoamatta lähimmäisensä yksityisasioihin, erityisesti seurakunnan pastoreiden tulisi saada koulutus tähän – ja lisäksi hän arvioi oman arvovaltansa väärin ja väheksyi Abnerin vaikutusvaltaa. Ilman Abneria Isboset ei ollut mitään. Kun Abner poistui näyttämöltä ja vei sotilaansa mukanaan, Isboset oli täysin suojaton. Saamme melkein tragikoomisen kuvan tästä, kun luemme eteenpäin:
Beerotilaisen Rimmonin pojat Rekab ja Baana lähtivät matkaan ja tulivat keskipäivän helteessä Isbosetin talolle, kun hän oli juuri päivälevollaan. Talon portinvartijatar oli vehniä puhdistaessaan käynyt uniseksi ja nukahtanut, ja niin Rekab ja hänen veljensä Baana pääsivät huomaamatta sisälle taloon, jonka makuuhuoneessa Isboset lepäsi vuoteellaan. He löivät hänet hengiltä ja iskivät häneltä pään poikki… 2.Sam.4:5-7.
Isbosetin talossa vallitsi täydellinen uneliaisuus. Aseistetut henkivartijat olivat tiessään ja vartijan virkaa toimitti joku naisparka. Tosin useimmat luotettavat käännökset eivät puhu mitään ”vehniä puhdistavasta naisesta”, vaan Rekab ja Baana teeskentelivät hakevansa sotilaiden palkaksi varattua viljaa. Tällä tekosyyllä rosvot pääsivät esteettä taloon tekemään murhia. Samalla piirtyy kuva seurakunnasta, jonka pastori piikittelee seurakunnan jäseniä näiden yksityiselämään liittyvien juorujen takia. Nämä vastuuntuntoiset ihmiset, jotka ovat rukoilleet pastorinsa puolesta ja avustaneet tätä rahalahjoillaan, ”tekevät abnerit”, toisin sanoen äänestävät jaloillaan ja jättävät jälkeensä uneliaisuuden hengen. Rosvoille on sen jälkeen tie auki seurakunnan sydämeen. Jeesus sanoi: Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. Joh.10:10.
Ei ole siis yhdentekevää, miten suhtaudumme yksityisyyden suojaan. Ei ole merkityksetöntä, opimmeko olemaan puuttumatta asioihin, jotka eivät meille kuulu. Hyvä moraali on tärkeä asia, mutta onko se varmasti parempi kuin veljellä tai sisarella, että voisimme heitä ojentaa? Voimme saada arvaamattoman paljon vahinkoa aikaan, jos puremme sitä kättä, joka meitä ruokkii, tai jos emme arvosta sitä panosta, jota uskolliset seurakunnan jäsenet tarjoavat meille kaikessa hiljaisuudessa. Olen siinä onnekkaassa asemassa, että minulla ei ole omaa lehmää ojassa, mutta pari kertaa olen ”tehnyt abnerit” ja äänestänyt jaloillani, kun olen todennut, että seurakuntaa isännöi Isbosetin kaltainen tyyppi, joka luottaa enemmän meheviä juoruja sepittäviin ämmiin kuin rukoileviin Jumalan pyhiin.
Jättäkää siis kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. 1.Piet.2:1.
Usko kasvuun 