Kategoria: Rohkaisu

Sinä olit turvapaikka heikolle, pakopaikka kurjalle vaikeuksien aikana… Jes.25:4.

Jesajan kirja on yksi minun suosikkejani Raamatussa. Jakso, joka sisältää luvut 24-27 on suorastaan ”maaginen”. Ehkä väärä sana, mutta noissa luvuissa on jotakin sellaista ylimaallista viisautta ja runollisuutta ja häikäisevää valoa, jota ei aina voi järjellä käsitellä. On kuin sanat vaan karkaisivat lentoon ja sieltä joukosta välähtää aina esiin jotakin mahtavaa. Ja mitä lupauksia sieltä välähtääkään:

Kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä. Jes.25:8.

Nämä ihanat lupaukset annetaan luonnollisesti kansalle, joka turvautuu Herraan. Ne eivät koske kaikkia ihmisiä, vaan niiden taustalla ovat kontrastia antamassa nimenomaan Jumalan tuomiot, jotka kohtaavat maanpiiriä. Lopun ajan tuomioiden keskellä Jumalan kansan ihana osa näkyy niin suurenmoisen valoisana.

Sinä päivänä sanotaan: ”Tämä on meidän Jumalamme! Häneen me panimme toivomme, ja hän pelasti meidät. Tämä on Herra, häneen me kiinnitämme toivomme, iloitkaamme ja riemuitkaamme! Hän pelastaa meidät.” Jes.25:9.

Tällaiset Raamatun kohdat rohkaisevat meitä, kun erilaisia uhkaavia pilviä nousee horisonttiin ja maailman kansat kuohuvat ja lietsovat sotaa. Kun näemme, millaisessa ahdingossa maanpiiri elää, saamme Jumalan sanasta rohkeutta.

Sille, jonka mieli on luja ja vakaa, sinä turvaat rauhan, kun hän turvautuu sinuun. Ajasta aikaan luottakaa Herraan, sillä Herrassa on turva, Herra on ikuinen kallio. Jes.26:3-4.

Tiedät varmaankin, että taivaassa on valtaistuin ja sillä istuu Jumala itse. Mutta tiedätkö, että myös sydämessäsi on valtaistuin? Sinun persoonasi hallitsija istuu sillä. Yleensä se hallitsija on ”minä itse”. Kyllä se sopii, jos toinen vaihtoehto on äiti tai puoliso tai seurakunta. Parempi on ottaa ohjat omiin käsiin. Mutta olet kai huomannut, että Raamatussa kerrotaan Joosefista, joka hänkin otti ohjat omiin käsiin. Hän oli joutunut vankilaan syyttömänä ja yritti nyt kaikin tavoin ratkaista ongelmansa omin avuin ja puhui ihmisille syyttömyydestään ja pyysi apua (1.Moos.40:14). Turhaan.

Joskus mekin joudumme toteamaan Joosefin tavoin, että ihmisille puhuminen ei auta. Emme saa ratkaistuksi jotain ongelmaamme omin avuin. Teemme, minkä voimme, mutta asiamme ei edisty.

Tässä vaiheessa – jos hyvin käy – saatamme oppia puhumaan asiastamme Jumalalle. Kerromme Jumalalle kurjuudestamme, vetoamme hänen sääliinsä, kerjäämme apua ja anomme armoa, mutta mitään ei heti tapahdu. Sitten Henki auttaa meitä ja alamme nähdä asian uskon silmin – hämärästi, mutta kuitenkin. Tämä kääntää rukouksemme kiitokseksi. Alamme kiittää Jumalaa hänen hyvistä lahjoistaan.

Mitä tapahtuu? Jumala sanoo: ”Et ole nähnyt vielä puoliakaan minun hyvyydestäni! Minäpä näytän sinulle, mitä siunauksia olen varannut!”

Uskoisin, että Joosefkin siellä vankilassaan alkoi kiittää. Hän ei enää pannut toivoaan ihmisiin, hän alkoi luottaa Jumalaan. Usko, joka näkee tulevia, alkoi viritä hänen sisimmässään. Joosef alkoi muistella uniaan ja ajatella: ’Jumala on voimallinen toteuttamaan ne!’ Hän ei enää istunut elämänsä valtaistuimella, vaan hän luovutti sen paikan Jumalalle. Hän ei olisi sitä halunnut tehdä, mutta olosuhteet pakottivat. Joosef, joka toivoi pääsevänsä takaisin orjaksi, sai kutsun ryhtyä Egyptin pääministeriksi.

Uuden liiton seurakunta on kutsuttu elämään Jeesuksen herruudessa. Jeesus on ruumiin pää. Hänen tulee saada päättää ja toteuttaa omia suunnitelmiaan. Jos me päätämme kaikesta ja suunnittelemme tulevaisuutta, Kristus siirtyy sivuun. Niinpä voimme rukoilla vaikka joka päivä: ”Oi Pyhä Henki, istu Kristuksen vallan valtaistuimella minun sydämessäni ja hallitse minua tänään! Vaikuta tahtomista ja tekemistä, että tekisin Jumalan tahtoa ja täyttäisin ne teot, jotka sinä olet minulle valmistanut!”

Hän on varmasti omalta puoleltaan valmis hallitsemaan meitä, kun annamme hänelle siihen tilaa. Voimme elää todeksi alkuseurakunnan uskontunnustusta: ”Jeesus on Herra!” Se ei enää jää pelkäksi teoriaksi. Niinpä suuntaamme oman aktiivisuutemme oikein: vähennämme ihmisten puoleen kääntymistä ja lisäämme kiitosta, lisäämme uskon asennetta, kasvatamme luottamusta Jumalaan, siirrämme kuormia Herralle, jätämme stressaamisen asioista, joille emme voi mitään.

Jeesus sanoo seurakunnalleen tänäänkin: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Matt.11:28.