Usko kasvuun

Kuinka te ette ymmärrä, etten minä puhunut teille leivistä? Varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatetta. Matt.16:11.

Jeesus kehotti karttamaan neljänlaista hapatetta: fariseusten, saddukeusten, kirjanoppineiden ja herodeksen hapatetta.

Fariseusten hapate oli tekopyhyys (Luuk.12:1). Fariseus uskottelee itselleen ja muille olevansa ihanteensa mukainen – siis vähän parempi kuin muut. Hän ottaa helposti sivullisen roolin ja katselee muita ylhäältä päin. Hän on omasta mielestään hurskas. Hänen omavanhurskautensa tuottaa toisten tuomitsemista.

Saddukeus ei usko mihinkään yliluonnolliseen. Saddukeukset voivat olla hartaan uskonnollisia, mutta mikään ihme ei sovi heidän käsitykseensä maailmasta. Heillä on kaikkeen luonnollinen selitys. Nykyään se selitys on useimmiten ”tieteellinen totuus”. Saddukeukset keskittyvät tutkimaan väitettyjä ihmeitä ja purkamaan niistä pois kaiken yliluonnollisen.

Kirjanoppineet – uudessa kirkkoraamatussa puhutaan lainopettajista – korostavat uskossa aina opin tärkeyttä. He tutkivat lakia ja miettivät sääntöjä ja ovat aina oikeassa. He suosivat kirjaimellista tulkintaa. Nykyajan kirjanoppinut suosii Raamatun kääntämisessä sananmukaisuutta, ”sanatarkkaa” käännöstä. Kirjanoppineisuus johtaa uskonelämässä helposti lainalaisuuteen. Tässä kirjaimen orjuudessa elävä usko kuolee: Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi. 2.Kor.3:6.

Herodeksen hapate ilmenee vallankäyttönä. Herodilaiset uskovat ennen kaikkea yhteiskunnalliseen asemaan ja seurakunnassa he uskovat, että pastorit ja muut johtajat ovat aina oikeassa. Herodeksen kannattaja ei pohdi moraalisia kysymyksiä – oikeassa on se, jolla on valta. Herodeksen hapate suosii rahan valtaa, sillä se edustaa suorinta tietä totuuden ohittamiseen. Herodeksen maailmankäsitys on erityisesti niiden suosiossa, jotka rakentavat hierarkisia järjestelmiä ja vallankäytön portaita seurakuntiin ja kirkkoihin.

Selviäisimme monista ongelmista vaivatta, jos osaisimme torjua hapatteet. Mikä onkaan se hapate, joka sinua eniten vaivaa? En halua syyttää ketään mistään, mutta tunnustan, että minä osaan olla fariseus. Sikäli kuin tunnen ihmisiä (en ole mikään ihmistuntija), kaikki yllämainitut hapatteet ovat yleisiä, mutta vaihtelevat yksilöittäin. Mikä rohkaisu tässä siis on?

Sanotaan, että paraneminen juoppoudesta lähtee liikkeelle, kun tunnustaa olevansa alkoholisti. Jos voimme tunnustaa, että olemme heikkoja jollekin hapatteelle, voimme myös parantua siitä. Jos emme heti paranekaan, niin ainakin tunnemme määrättyä syyllisyyttä, kun annamme periksi heikkoudellemme. Sellainen merkitsee pitkäkestoista ja hidasta paranemista, jota Raamattu kutsuu myös pyhittymiseksi – etenemiseksi pyhyyden tiellä.

Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä. Ilm.22:11.

Me ihmiset olemme vajavaisia ja se ilmenee monella tavalla. Otan tällä kertaa esiin erään piirteen, jota voidaan kutsua ”hitaudeksi ymmärtää ja toimia ymmärryksen mukaan”. Tästä näemme esimerkin Jaakobin perheen elämässä, kun he nälänhädän keskellä kävivät Egyptissä ja saivat kuulla ukaasin: ’Ette saa tulla minun kasvojeni eteen, ellei veljenne ole teidän kanssanne’. 1.Moos.43:3 KR33. Pitkän kotipuolessa viivyttelyn jälkeen Juuda valitti: Jollemme olisi näin vitkastelleet, olisimme ehtineet käydä siellä jo kaksikin kertaa. 1.Moos.43:10.

Minäkin profetoin eräässä seurakunnassa jo noin 30 vuotta sitten: ”Ette saa tulla minun eteeni, ellei veljenne ole teidän kanssanne!” Arvaa, onko asialle tehty mitään? Ei ole pantu tikkua ristiin.

Jeesus itse profetoi, että seurakunta tulisi torjumaan Jumalan palvelijat, joita hän lähettää – sekä vanhan liiton että uuden liiton seurakunta tekisi niin: Sovittuun aikaan hän lähetti palvelijansa viinitarhan viljelijöiden luo, jotta saisi heiltä osansa tarhan sadosta. Mutta nämä ottivat miehen kiinni, pieksivät hänet ja lähettivät takaisin tyhjin käsin. Omistaja lähetti heidän luokseen toisen palvelijan, mutta tätäkin he pahoinpitelivät ja häpäisivät. Hän lähetti taas uuden palvelijan, ja tämän he tappoivat. Samoin kävi seuraavienkin: toiset he pieksivät, toiset tappoivat. Mark.12:2-5. Asia huipentui siihen, että he tappoivat omistajan pojan. Jeesus ei ajatellut kielteisesti, mutta ei myöskään sulkenut silmiään todellisuudelta. Hänen uskonsa oli ankkuroitu totuuteen.

On meidänkin syytä nähdä asiat kirkkaasti elättämättä mitään illuusioita. Niinpä kun eräs henkilö mainosti minulle kirkkokuntansa sisaria ja veljiä ja teki sen jotensakin naiivilla tavalla, en voinut olla ajattelematta: ”Isoäiti, miksi sinulla on noin suuri suu?” On turhauttavaa nähdä, miten sokeita ihmiset ovat ja miten jukuripäisesti he kieltäytyvät näkemästä epäkohtia ja korjaamasta niitä. He tyytyvät istumaan paikallaan, vaikka näkisivät nälkää – hengellistä nälkää ja näivettymistä. Sitä juuri Suomen Siion tänä päivänä on – näivettynyt ja paikalleen jämähtänyt. Ei auta edes HD-tekniikka – Jumalan teräväpiirto on aina ylivertainen ja näkee kaikkien näytelmien läpi.

Mutta tässä on se hyvä puoli, että tästä on mahdollista nousta. Tästä on mahdollista vielä kääntyä parannukseen ja lähteä muutoksen tielle. Tässä tilanteessa ratkaisun avaimet ovat omissa käsissä. Kuunnellaan Juudan mietteitä, otetaan oppia hänestä (1.Moos.44:18-34). Hän otti vastuun omille harteilleen työntämättä sitä muille. Hän oli valmis muutokseen ja hänen päättäväisyytensä takia koko veljespiiri sai kokea Jumalan siunauksia. Hän lähti liikkeelle ja hänen myötään lähti liikkeelle koko Israel.

Oletko sinä käytettävissä, kun tarvitaan edelläkävijöitä, tien raivaajia ja vastuunkantajia?